Kovalan tanssilavaa on sanottu Suomen kauneimmaksi, olihan se komealla paikalla, Keitelejärvi siinsi joka suunnassa, minne vain katse kävi. Olen kiertänyt satoja lavoja Suomessa, mikään ei ole niin hyvin jäänyt mieleen. Kovala tanssilava, uimaranta ja taisi olla camping-aluekin, sijaitsi 1960-luvulla Äänekoskelta muutaman kilometrin päässä, Suolahden tieltä käännyttiin vasempaan, hiekkapäällysteistä tietä kohti Kovalan Majaa.

Kerran Kovalan Majan rannassa pidettiin kansalliset vesihiihtokisat, jonka vetäjänä oli Jyväskylästä tunnettu ravintoloitsija Pentti Barck. Hän omisti suositun Hotelli Jyväshovin.

Kelloseppä ja myös muusikko Antero Seppäsellä oli nopea vene, jolla minäkin sain kokeilla taitojani vesisuksilla.

Kovalan aikaan minulla ei ollut ikää tarpeeksi (taitoa olisi tietysti ollut!) soittohommiin, mutta innokas olin kuuntelemaan. Olavi Virta oli yksi suosituimmista artisteista ja usein riitti kun orkesteri oli Helsingistä tai Tampereelta. Elettiin kultaista 60-lukua.

Niemelän tanssipaikka nelostien varressa oli minulle merkittävä paikka, juuri siellä sain ensikosketuksen soittamisesta oikealla kesälavalla. Muistan, kun olin seuraamassa jo siihen aikaan suosittua Topmost-bändiä Niemelässä. Kisu soitti rumpuja ollessaan vasta 15-vuotias. Gugi oli laulusolistina, hänestä tulikin sittemmin hyvä perheystävä, olimme vaimoni kanssa kummina Gugin pojalle. Topmost saapui keikalle komealla Amerikan raudalla, perässä suuri perävaunu.

Ehkä suurin näistä lavoista oli Suolahden Huvipuisto, joka oli hyvässä maineessa läpi koko Keski-Suomen. Siellä kävivät kaikki suurimmat tähdet kuten The Renegades, Danny Show, Johnny, Sammy Babitzin, Katri Helena, Anki sekä monet muut idolit.

Siinä oli jo bisneksen makua, aikamoisen työn takana oli tanssien järjestäminen. Danny Show oli kesän kohokohta, jota odotettiin hartaasti. Kauppisen Pertin kanssa nämä lavat tulivat tutuiksi joka viikonloppu. Vähän kauempana oli Saarijärven Kukonhiekka, todella suuri tanssilava, sen lähellä se Sammy Babitzin kohtalokas auto-onnettomuus sattui.

Mämmen Pirtti, oikea pieni helmi tanssipaikkojen seassa. Se oli verrattain pieni ja se suosi paikallisia orkestereita. Loistava akustiikka oli hirrestä ja laudasta tehdyssä tanssipaikassa. Me oltiin siellä 1960-luvulla Tuomo Vuorisen orkesterin kanssa viihdyttämässä mämmeläistä yleisöä.

Konginkankaalla on Kalaniemen lava, jota on hoidettu talkootyöllä, se porukka on hatunnoston arvoinen. Siellä taidetaan järjestää tansseja joskus vieläkin. Matilanvirran lava pääsi oikein elokuvaankin, Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia -elokuvassa on tanssilavakohtaus Matilanvirralta.

Äänekosken Kansatalo tai myös Komulaksi sanottu oli kaiken kansan tanssipaikka koulunmäen takana. Tango ja valssi olivat taattua tavaraa. Vanha tanssimusiikki ei ollut meidän rockbändin erikoisalaa, mutta saimme sovittua keikan myös Komulaan. Meidän keikat hoiti saksonisti Tuomo Vuorinen.

Siellä soitti myös usein Neulapojat eli soitettiin levytansseissa äänilevyjä, Äänekosken ensimmäiset discjockeyt.

Äänekosken Työväentalolla oli aika harvoin bändejä, mutta konsertteja oli joskus esimerkiksi The Renegades ja paikallinen Sirkus Het Voa esiintyivät siellä. Meidän bändi soitti joitakin diskokeikkoja Työskillä.

Meidän ensimmäinen keikkamme Äänekoskella oli Koskelassa, nimellä The Five Fellows.

Parhaita keikkoja olivat koulujen tanssit”konvat”. Äänekosken Yhteiskoulu oli niistä ehdottomasti paras. Myös Saarijärvellä käytiin konvakeikalla.

Jyväskylän ”Diskola” oli huippupaikka keskisuomalaisittain. Siellä soitettiin kaksi keikkaa. VPK:n talolla soitettiin joku pikkujoulukeikka, ja Tehtaan Klubilla käytiin kerran. Silloin oli paljon oli keikkapaikkoja ja työmaata soittajille.

Mukava olisi saada lukijoilta muistoja kivoista tanssipaikoista.

Tässä teille hieno kuva äänekoskelaisesta Antero Seppäsen orkesterista. Kitara Teemu Malinen, rummut Lauri Lahtivuori, basso Uolevi Lahtivuori, haitaristin nimeä ei muisteta, vibrafoni Antero Seppänen.