Pyöräillen Pariisiin

Viimeinen koitos ennen lähtöä oli testi meille kaikille

Pian vuoden uurastus on takana. Viimeinen koitos ennen varsinaista lähtöä oli viikko sitten viikonloppuna, kun pyöräilimme koko joukkueen voimin Jyväskylästä Aulangolle ja takaisin kahden päivän aikana. Kilometrejä kertyi suuntaansa 215 eli yhteensä 430. Tavoitteena oli nähdä, miten jaksamme polkea kaksi päivää peräkkäin pitkän matkan.

Huoltojoukot olivat ensi kertaa mukana niin, että etu-ja taka-autot varoittivat muita kulkijoita isosta pyöräilijäjoukosta. Tauoilla huolto tarjosi meille ruokaa, jotta jaksoimme pyöräillä koko pitkän päivän.

Reilu 200 kilometrin meno- ja paluumatkalla oli kolme huoltotaukoa. Kaksi niistä olivat lyhyempiä tankkaustaukoja, yksi pidempi lounastauko.

Kokoonnuimme Kuokkalan koululle lauantaina aamuvarhaisella kello 7 aikaan. Jännitys oli käsin kosketeltava. Matkakassit pakattiin huoltoautoihin, sponsoreiden lahjoittamia aurinkovoiteita ja juomapulloja jaettiin, pyöriin tehtiin viime hetken säätöjä ja tarkastettiin, että kaikki oli kunnossa.

Sitten matkaan. Oma olotila oli jännityksestä huolimatta levollinen aikaisemman Pirkan pyöräilyn ansiosta. Silloin pyöräilimme 217 kilometriä. Se oli elämäni ensimmäinen yli 200 kilometrin lenkki. Tiesin, että pystyisin samaan uudestaan. Enemmän jännitti seuraavan päivän paluumatka. Mielessä pyöri kysymyksiä, miten kroppa kestäisi pitkän rasituksen, tulisiko kipeitä hiertymiä ja millainen keli paluupäivänä olisi.

Menopäivänä keli oli suotuisa, aurinko paistoi ja tuuli oli myötäinen. Ensimmäiset 100 kilometriä taitoimmekin aikamoista kyytiä, keskivauhti oli 30km/h ja joissakin alamäissä ylitimme 60km/h vauhdin. Tuntui uskomattomalta, että tällainen vasta-alkaja pysyi vauhdissa mukana, ja vielä helposti. Vuoden säännöllinen työskentely on siis kannattanut. Kiitos Huju Training teamin Petteri Hujaselle, Linealle ja hyvälle Rynkeby-porukalle tsempistä ja hyvistä yhteislenkeistä.

Ruokatauolla 100 kilometrin kohdalla olo oli mahtava. Meitä odotti notkuvat grillit valmista kanaa ja muita herkkuja. Käy kurkkaamassa fiiliksiä meidän Facebook-sivulta. Nälkä olikin jo melkoinen ja ruoat katosivat nopeasti nälkäisiin suihin. Tauot olivat napakoita, jottei päivä venyisi liian pitkäksi.

Joukkueemme huoltotiimi on korvaamaton! Ruokapöydät notkuivat hyvää syötävää, kun kurvasimme huoltotaoille pitkin matkaa.

Ensimmäisen kerran pitkällä yhteislenkillä oli helle ja muistuttelimmekin toisiamme riittävästä nesteytyksestä. Juomaa kului moninkertaisesti viileämpään keliin verrattuna. Kuuma keli on yllättävän kuluttavaa ja väsymys alkoi painaa enemmän kuin osasin aavistaa. Huomasin toivovani, että toivottavasti matkalla Pariisiin olisi pilvistä.

Matka Aulangolle oli pitkä, mutta parijonossa ajaessa vierustoverin kanssa jutustellessa matka kului nopeasti. Vuorotellen väsymys painoi itse kutakin, mutta vierustoverin tsemppi auttoi jaksamaan. Välillä vetojoukoille huudeltiin ”napsu alas”, jos vauhdissa ei pysytty.

Viimein saavuimme kaunista vihreää puistomaisemaa ihaillen Aulangon kylpylän pihaan, jossa huoltojoukot odottivat meitä hymyssä suin virvoittavien juomien kanssa. Olotila oli huikea. Olimme matkan puolivälissä. Hyvän ruoan ja kunnon levon jälkeen aloittaisimme paluumatkan.

Aamulla tuntui, että sänky kutsui vielä puoleensa, mutta noustava oli. Eikä pyöräily ollut listan kärjessä, sen verran väsynyt kroppa oli edellisen päivän urakasta. Kaikesta huolimatta nousimme aamupalan jälkeen pyörien selkään ja yllättävän nopeasti lihakset vertyivät ja alkukankeus väistyi.

Paluumatkalla teknisiä taukoja oli enemmän, koska väsyneet pyörät alkoivat temppuilla. Joukkomme teknikot tekivät hyvää työtä ja pyörät saatiin ajokuntoon. Pysähdysten vuoksi alkumatka taittui leppoisaa vauhtia. Jossain vaiheessa saimme nauttia myös hetkittäisistä sadekuuroista. Tauoilla kääriydyimme viltteihin pitääksemme vilun poissa. Säästä huolimatta tunnelma oli hyvä ja porukka jaksoi nauraa kuranaamoille.

Pitkillä lenkeillä harvoin vältytään teknisiltä ongelmilta. Niitä oli meidän Aulangon reissullakin, mutta onneksi joukkueemme osaavat mekaanikkomiehet ratkovat ongelman kuin ongelman!

Viltit lämmittivät kehoa sadekuurojen jälkeen tauoilla. Tässä vaiheessa olimme paluumatkan noin puolessavälissä ja siltikin jaksoi hymyilyttää! Ainakin Jania ja Heidiä, jotka olivat peittoutuneet kuraan. :)

Mitä lähemmäksi Jyväskylää tulimme, sitä laajemmalle tyytyväisyyden tunne levisi. Me teimme sen, pyöräilimme yhdessä toisiamme tsempaten ja auttaen. Sekä huolto että teknikoiden apu toimivat saumattomasti. Sadekuuron jälkeen tauolta lähtiessä huolto oli putsannut ja rasvannut jokaisen pyörän ketjut, mikä tuntui todelliselta luksukselta.

Päällimmäiset fiilikset pitkän viikonlopun jälkeen ovat kiitollisuus ja etuoikeutettu olo siitä, että saa pyöräillä tällaisessa porukassa. Jyväskylään saapuessa sain kokea hitusen siitä olotilasta, mikä meitä odottaa, kun näemme Pariisin kohoavan edessämme.

Lähtö ensi viikon keskiviikkona 5.7.2017!

 

-Sonja

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*