Pyöräillen Pariisiin

Inka sairastui syöpään 19-vuotiaana: Toivoo ihmisiltä tasavertaista kohtelua

Suomessa sairastuu syöpään joka vuosi noin 150 lasta ja nuorta. Yksi heistä on Inka Isomäki, jolla todettiin leukemia 19-vuotiaana.

Sairauden toteamisesta alkoi prosessi, joka muutti lähes kaiken. Inka kertoo kokeneensa pelkoa, vihaa ja tyrmistystä saadessaan järkyttävän uutisen. Päässä alkoi pyöriä monenlaisia ajatuksia. Miksi minulle kävi näin? Mitä olin tehnyt väärin? Miksi en ymmärtänyt kehon viestejä, vaan vain vitsailin mustelmille? Pahimmalta tuntui ajatus siitä, jos hoidot eivät tehoakaan ja sairaus vie menneessään.

Onneksi Inkalla on perhe, läheisiä ystäviä ja poikaystävä, jotka auttoivat Inkaa kestämään vaikeassa tilanteessa.

”Minusta ja äidistä on tullut sairauteni myötä läheisempiä ja avoimempia toisillemme. Poikaystäväni on ollut perheeni ohella tärkein tuki ja turva. Onneksi hän on pysynyt rinnallani koko ajan alusta asti, vaikkei tämä ole ollut helppoa hänellekään”, Paimiossa asuva Inka kertoo.

Myös vertaistuki on ollut Inkalle tärkeää, koska heidän kanssa voi samaistua tilanteeseen.

Inka toivoo, että ympärillä olevat ihmiset voisivat kohdella syöpään sairastunutta kuin muitakin ihmisiä.

”Ei syöpä tartu,” Inka toteaa.

Sairauden aiheuttama näkyvin muutos oli hiusten lähtö. Kuva: Inka Isomäki

Vältteleminen satuttaa ja sääli muistuttaa sairaudesta, jonka haluaisi hetkeksi unohtaa. Toivon läsnäolo sen sijaan virkistää.

Tähän mennessä Inka on käynyt läpi kuudesta hoitojaksosta viisi. Viimeiset suoneen annettavat sytostaatit hän sai pari viikkoa sitten. Pian alkaa kuudes hoitojakso. Hoidot ovat rankkoja ja niihin voi liittyä monenlaisia komplikaatioita, kuten aivolaskimotukos, joka Inkalle tuli ensimmäisellä hoitojaksolla.

Näkyvin muutos alussa oli hiustenlähtö. Inkalla oli ennen hoitoja kauniit pitkät hiukset.
”Raskainta oli se, kun asioihin ei voinut itse vaikuttaa”, Inka kertoo.

Ennen leukemiaan sairastumista Inkalla oli pitkät ja kauniit hiukset. Kuva: Inka Isomäki

Hoitojaksot ovat kaukana kotoa, ja Inkalla onkin usein koti-ikävä. Inkan äiti on useita kertoja istunut sairaalasängyn vieressä aamusta iltaan, ettei Inkan ole tarvinnut kestää hoitoja yksin. Päivän päätteeksi äiti on ajanut 100 kilometriä kotiin ja seuraavana päivänä takaisin.

”Kyllä se tuntuu pahalta, kun läheiset kävelevät osaston ovesta ulos ja tiedät, että joudut itse jäämään”, Inka kertoo.

”Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti, että se on minun omaksi parhaaksi, ja olen päivä päivältä, hetki hetkeltä lähempänä parantumista.”

Inka on nyt 20-vuotias ja tulevaisuus näyttää valoisammalta. Hoidot ovat tehonneet. Siitä Inka saa voimaa taistelussa syöpää vastaan.
Nyt Inka uskaltaa jo vähän unelmoida elämästä syövän jälkeen. Hän haluaa opiskella sairaanhoitajaksi. Tulevana syksynä häntä odottaa ensin lähihoitaja-opinnot.

”Mutta sen aika on sitten, kun olen selättänyt syövän”, Inka toteaa.

Inkan elämästä voi käydä lukemassa lisää Inkan kirjoittamasta blogista inkaisomaki.blogspot.fi

 

-Sonja

Ps. Kiitos Inka, että kerroit meille tarinasi. Tämä muistuttaa jälleen kerran siitä, ketä varten me rynkebyläiset keräämme varoja. <3

Kommentit (5 kpl)

  • Mauno Voutilainen

    Sukulaisia on mennyt useita syöpään, ainahan se on lievempikin syöpä vähintään sanana rankkaa.

  • Nekku

    Ei vitsi hirmusesti voimia ja tsemppiä sulle….Tää kuullostaa niin tutulle….itellä todettiin pikkyaivokasvain 2006 9v se oli yhtä ala ja ylämäkeä…toki jo selätetty…mutta voima ja jaksamisia sulle :)

  • mimmeli

    Voimia Inka!

  • Anne

    Kiitos kirjoituksestasi, tiedän tuntemuksesi, oma ainoa rakas tyttäreni sairastui myös vuosi sitten 18 v, Hän täyttää heinäkuussa 20 v jos kaikki menee hyvin. Jaksamista Sinulle!

  • Pertti Kaven

    Voimia ja jaksamista sinulle Inka!

    Pertti ja Valma Hangosta

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*