Pyöräilevä toimistorotta

Rakennustekniikan kukkaset: ureavaahto

Rintamamiestalon remppa (Operaatio A7p) etenee leppoisaa tahtia kohti maaliaan. Purkamisen rinnalle on alkanut tulla jo rakentamista ja paikkapaikoin on saatu väriäkin seinään. Siinä paikkoja tonkiessa on päässyt tutustumaan lähietäisyydeltä eri vuosikymmenten erilaisiin rakennustapoihin ja ratkaisuihin. Yksi tällainen löytyi keittiön lattian alta.

1960-1980 luvuilla puhalleltiin styroksin ja polyuretaanin esiastetta ureavaahtoa vanhojen talojen seiniin. Ureavaahto eli ureaformaldehydi eli vaahtomuovi kääntyi kansan suussa melko nopeasti “hölynpölyksi”. Kylillä kiertivät urakkaporukat ihmeaineensa kanssa joka ratkaisi kaikki talon eristysongelmat. Se oli  6 kertaa parempaa eristettä kuin sahajauho, se tuhosi lahottajasienikasvustot ja hävitti viimeisetkin vedontunteet. Näin siis mainospuheissa. Parhaimmillaan aine saattoi jonkinlaiset eristekerroksen saada aikaiseksi, mutta yleensä se aikainsaatossa (ja joskus melko nopeastikkin) saattoi kadota pölynä ilmaan tai kutistua olemattomiin. Hommahan toimi niin että esimerkiksi ulkoverhouslautaan porattiin hieman lattiarajan alapuolella n. 22mm halkaisijaltaan olevia reikiä joista muovi- ja kovetinainetta puhallettiin rakenteisiin. Vettä ei aine käytännössä sisältänyt, mutta legendat kertoivat että jotkut huuhaaurakoitsijat jatkoivat tiliään jatkamalla ainetta “hieman” vedelläkin. Parhaimmat sankarit kuulemma hurauttivat vain reiät rakenteisiin ja jättivät aineet puhaltelematta.

Ureavaahto puhallettu välipohjaan ulkoverhouksen läpi ja sen jälkeen reiät tulpattu.

Ureavaahto puhallettu välipohjaan ulkoverhouksen läpi ja sen jälkeen reiät tulpattu.

Itselleni aine oli uusi tuttavuus, mutta oman remonttikohteen kautta tököttiin pääsi perehtymään. Oma talo on näköjään varsin oppikirjamainen teos ja suoranainen mallisuoritus ureavaahdon historiasta. Ulkoseinästä löytyi iloisen suora rivi tapitettuja reikiä ja välipohjapurujen seasta valkoista pöperrystä ja jauheeseen sotkeutunutta puutavaraa. Lattian purku kun läheni loppuaan löytyi myös ihan reilu paakku ainetta joka oli jostain syystä onnistunut pysymään kasassa.

Ureavaahto muistuttaa pelottavalla tavalla ulkomuodoltaa lahottajasienen ulkonäköä, mutta koostumus paljastaa kummasta on kyse. Ureavaahto on helposti hajoavaan ja haurasta massaa kun taas lahottajasienen tunnistaa nahkeasta ja elastisesta olomuodosta.

Suurempi määrä ureavaahtoa on onnistunut pysymään kasassa

Suurempi määrä ureavaahtoa on onnistunut pysymään kasassa

Ja mitenkä kävi allekirjoittaneen ureavaahdoille? Kannettiin ne pihalle yhdessä mineeraalivillojen kanssa. Purut saavat jäädä keittiön lattian alle. Laminaatin, kahden muovimattokerroksen ja lastulevyn tilalle laitellaan lankkulattiaa. Mineraalivilla vaihtuu selluvillaan ja muovipinnoitetut paperit rakennuspaperiin. Nytpä on mukava keittiössä puperrella aamupalaa kun tietää mitä jalkojen alla majailee.

Kommentit

  • Urpo Upi Minkkinen

    Vieläkin palautuu mieleen sahanpurun pölläkkä noista sinun rakennuskuvista. Itse olen käynyt läpi samaiset kuviot reilut 30v sitten omassa rintamamiestalossa. Samaa “hölynpölyä” oli pumpattu seiniin ja lattiaan kuin sinulla. Suurin osa oli hävinnyt taivaan tuuliin? Jos jotain positiivistä ko. mössöstä haluaa hakea, niin se ei pystynyt rakenteita kuitenkaan pilaamaan, kun on huokoinen. Oman taloni remontissa meinasin tehdä sutta tuon surullisen kuuluisan muovikalvon kanssa, mutta asiansa osaava valvoja ehti hätiin. Tiivis kosteus-sulku pelittää ehkä? mutta on tiedettävä missä kohdin rakennetta sitä käytetään.

    • Petri Kuntsi

      Siltä se vaikuttaa että tuolla aineella ei ole saatu juuri muuta vahinkoa aikaiseksi kuin rahan menetykset. Eli aine itsessään ei ole saanut lahovaurioita aikaiseksi. Samaa mieltä tuosta tiiveysasiasta. Omassa talossa on tosiaan muovimattoa lähtenyt jo nyt sieltä täältä pois ja tilalle laitettu paperia. Ja kuten sanoin niin selluvilla on vaihtunut lasivillojen tilalle. Pyritään pitämään rakenne hengittävänä varsinkaan kun koneellista ilmanvaihtoa ei ole tarkoitus laittaa kuin kosteisiin tiloihin. Kosteat tilat on kellarissa, mutta se onkin sitten taas aivan oma maailmansa. Sen ratkaisuja on pohdittu jo useampi kuukausi ja vielä parin kovan jermun kanssa pidetään palaveria asiasta tulevalla viikolla, että mitä aineita siellä lyödään pintaan että saadaan nykytietämyksen mukaan toimiva rakenne. Yleensähän se on niin että jälkipolvilta se lopullinen tuomio sitten tulee.

  • Virpi Lyytimäki

    Hei!
    Onpa hienoa, että vanha kotitalo on saanut innostuneen “päivittäjän” ja uuden lapsiperheen seiniensä suojiin! :-) Muistan kyllä, kun nuo vaahdot seiniin laitettiin. Ainakin meistä tuntui siltä, että eristys parani – lienikö sitten harhaa vai ei…? Silloin keittiö oli siinä tien puoleisessa huoneessa, ja kuulin että myöhemmät asukkaat vaihtoivat keittiön paikan meidän entiseen makuuhuoneeseen. Eli silloin siis tuo avattu lattia olisi entisessä makuuhuoneessa.

    • Petri Kuntsi

      Moi! Mukava kuulla hieman historiaa tuosta talosta. Talon historia kiinnostaa kovasti joten jos on aikaa ja mielenkiintoa niin allekirjoittaneelle voi naputella vaikka sähköpostiin muistoja talosta (petri (ät) kuntsi.net). Tosiaan keittiö on nykyään vanhan makkarin paikalla ja päinvastoin. Paljon tuosta on muutettu Lyytisten jälkeen seuraavien toimesta. Yläkerta esimerkiksi on lämmintä tilaa laidasta laitaan. Mutta onneksi vanhan rintamamiestalon henki on säilynyt ja samaan pyritään myös me uudet asukkaat :)

      Kuten tuosta viimeisestä kuvasta näkee niin paikkapaikoin tuo vaahto on onnistunut pysymään kasassa jolloin se varmasti on parantanut myös eristystäkin. Joten tuskin ihan kokonaan harhasta on ollut kyse. Ainakin tuon nurkan kohdalta. Mutta melko monesta paikasta se on kadonnut lähes kokonaan.

  • Keijo Kuha

    Petri on samoilla linjoilla kanssani. Olen jo vuosikymmenien ajan käyttänyt eristyksiin sahanpurun ja kutterilastun seosta sekä selluvillaa. Mitään muovia en hyväksy rintamamiestyyppiseen taloon. Ylimmän katon höyrysulkuna olen käyttänyt ohutta Finnfoamia puukoolinkien väliin asennettuna. Puun kautta saa pientä hengittävyyttä, ettei rakenne ole täystiivis pullo. Hyvä tulee, Petri!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*