MAALLIKKOSAARNAAJAN JALANJÄLJISSÄ

Kesä meni menojaan ja jätti monta hyvää muistoa. Vierailin useiden sukujen kokouksissa alustamassa dna-avusteisesta sukututkimuksesta, eteläisimpänä juhlapaikkana Vuosaaren Villa Sofia ja pohjoisimpana Polvijärvi, Huhmari. Väliin mahtui Mikkeliä, Varkautta, Leppävirtaa ja Kuopiota. Häyrisiä, Huttusia ja Hakkaraisia, Holopaisia, Tuovisia jne. Sukuseuroissa on nyt hienosti lähdetty liikkeelle selvittämään sukunimenkantajien eri linjoja ja tulosuuntia. Löytyykö sukunimen kantajista useita eri mieslinjoja vai ovatko kaikki mahdollisesti yhden miehen jälkeläisiä viimeisen tuhannen vuoden sisään? Siellä missä kirkonkirjat loppuvat, astuu näyttämölle dna ja genomitieto. Esivanhempammehan asuvat poskessa. Ja tarkemmin sieltä rapsutettavissa soluissa.

Leveilän vanha aitta Nurmeksessa

Autolautalla matkalla Kolilta Lieksaan, sain ajatuksen tarkistaa oman perheen mieslinjassa kulkevan ukin syntymätiedon Nurmeksen seurakunnasta. Soitto kirkkoherranvirastoon ja aika oli varattu. Aleksanteri Leveinen s. 15.7.1896 löytyi helposti. Olin liittänyt hänet ihan oikeaan perheeseen ja sukujuonto oli siis tarkistettu. Päätimme käyttää hiukan aikaa Kuokkastensalmen kylän seutuvilla, jospa löytyisi vanha kotitalo. Paikkatietoikkunan avulla suuntasimme Leveilää kohti ja perillä odotti vanha pihapiiri, jonka ikiaikaisella torpalla oli uusi hieno katto päällänsä ja kunnostustyöt tuvassakin meneillään. Naapuri kertoi, että autiotila oli saanut uuden omistajan ja sen kulttuuriperintöä arvostettiin myös Nurmes seurassa. Oho!

Leveisten sukujuuret olivat innokkaankin sukututkijan ulottumattomissa vuosia. Hankalaksi asian oli tehnyt useiden samannimisten miesten ja sukupolvien sotkeutuminen toisiinsa. Nurmekseen oli tultu jostain, 1700-lopulla, mutta mistä. Siitä oli käsitys, mutta tieto jotensakin huteralla pohjalla. Perimätietoakin oli, mutta se oli sävyltään lähinnä nuhtelevaa. Oliko eletty huonoa elämää, vai mitä. Siitä ei paljoa tiedetty enää näinä päivinä.

Tuon satunnaisen päivän aikana avautui koko Pielisen alueen elämä 200 vuoden aikana sukututkijalle. Aivan kuin Pielisen selkoset Paavo Ruotsalaiselle,  seisoessaan aikoinaan Nälkömäen vaaran laella..

Maallikkosaarnaajasuku

Iisalmen Partalan kylässä, asusteli pitäjänseppä Mikko Leviäinen 1600-luvun lopulla.  Mikko kiinnitettiin vuonna 1684 Iisalmen pitäjänsepäksi, Hän taisi sekä rauta- että vaskityön ja oli pitäjälle välttämätön, joten hänet haluttiin vapauttaa uhkaavasta löysäläisyydestä. Mikko lupasi palvella pitäjää työllään, kunhan saisi vapauden siten sotapalveluksesta. Tässä toimessaan hän jatkoikin parikymmentä vuotta, sillä uusi pitäjänseppä Jaakko Ollinpoika Huttunen otettiin vuonna 1703. Mikko mainitaan ainakin kerran Iisalmen pitäjän henkikirjoissa vuonna 1672. Mikko Leviäisen kerrotaan joutuneet syytteeseen puheistaan, kun oli ollut Ulmalan kylässä kiirastorstaina 1678 takomassa ja noitunut naapurinmiehen mullan alle puheillaan. Näin oli käynytkin, että naapuri oli menehtynyt pääsiäisen aikaan ja siitä syytettiin sitten seppää, joka puheillaan oli tuon tapahtuman aiheuttanut. Käräjillä asia puitiin ja todettiin Leviäisen sanojen johtuneen hänen huikeasta humalastaan tuona kiirastorstaina. Koska hän muuten oli kunniallinen mies eikä muita noituusoireita tunnettu, hänet vapautettiin syytteestä.

Leväsen risteys Pielavedellä

Iisalmen Vehmasjärven Sydänmaalla (Nykyinen Pielavesi, Ristinen) on Levänen niminen tienoo, jonne matkamme Nurmeksesta suuntautui. Tarkoitus oli etsiä Vehmasjärvi, josta suvun oletetaan Nurmekseen tulleen. Levälä niminen talo näkyy rippikirjoissa jo niiden alkuvaiheista lähtien, ympärillä on Leväsuo ja Leväniitty. Siellä eli 1702 syntynyt sepänpoika ja rakuuna Nicolaus Leveinen ja Elin Väisänen perheineen. Perheessä oli 4 lasta, mutta äiti kuoli 1742 pienimmän lapsen ollessa vain 2 kuukauden ikäinen. Nicolaus vihittiin uudelleen Margaretha Partasen kanssa, josta liitosta syntyi vielä 1 lapsi,  Nils 1745. Puolisisaren Annan (s.1736) pojasta Olli Tiaisesta (1779-1833) tulee Suomen sodan sissipäällikkö ja rajakapteeni. Hänen muistomerkkinsä on pystytetty Nurmekseen ja Joensuuhun. Nilsin pojasta Nilsistä (1773-) tulee Pielisen alueen herännäisjohtaja ja  Nurmeksen haaran kantaisä.

Sydänmaalta Nurmekseen

Nils Nicolauksenpoika Leveinen saapuu aluksi Nurmeksen Salmenkylän Nurkkalaan rengiksi. Hänet vihitään nopeasti Keuritystä kotoisin olleen Karin Ikosen kanssa, ja perhe nähdään asuttavan Ikosen taloa, josta isäntäpari on jo merkitty kuolleeksi. Myöhemmin Nils rakentaa perheelleen mökin, Salmen kylässä Autiomäessä sijaitsevan Nurkkalan läheisyyteen, ja myöhemmin perhe asuttaa itse Nurkkalaa. Kuumetauti koittelee perhettä vuonna 1781 ja Nils Nicolauksenpoika Leveinen menehtyy sairauteen.

Herännäisyyteen kasvu

Karin jää siis nuorena jo leskeksi ja uusi perheenpää, Paavo Nevalainen s. 1753 tulee kasvatusvastuuseen syvästi uskonnollisena miehenä. Kasvatuksellinen siemen tuottaa satoa ja poikapuoli Nilsin tiedetään kulkeneen isänsä syntymäpitäjän Iisalmen kautta Ouluun ja hankkineen kotitienoonsa ensimmäiset Siionin virret. Kirjan hinta oli 20 lusikallista suoloja ja 1 rupla.  Ja siitä eteenpäin uusien virsien voima alkoi tehdä työtänsä Nilsin elämässä.

Myöhemmin Karin Ikosen ja Nevalaisen liitosta syntyy poika, Paavo s. 1789, jota kutsuttiin myös Lämpsäksi, ja hänestä tulee heränneiden johtomies velipuolensa Nils Nilsinpoika Leveisen s. 1773 rinnalle. Nils saa koko tilan omistukseensa velipuolen luovuttaessa sen hänelle armeliaasti lahjakirjalla vuonna 1815. Paavo siirtyi itse Antti Nevalaiselta vaihtamaansa Nälkömäkeen. Talojen välillä ei ollut kolmea sataa metriä vaaran laella.

Nälkömäen vaaramaisemaa Nurmeksen ja Juuan rajalla. Paavo Ruotslaisen aikaan etualan kuusikko oli poissa ja koko vaaran laki oli peltoviljelyksellä.

Sekä Leveisen koti Nurkkala, jossa oli emäntänä Varpaisen Parnuniemen heränneen talon tytär Tiina Mikkonen, että Nevalaisen Nälkömäki muodostuivat myöhemmin heränneiden kuuluisiksi seurapaikoiksi. Nurkkala Nälkömäessä oli myös Paavo Ruotsalaisen Karjalan matkojen etappi. Nälkömäki, joka avarana vaarayhdistelmänä, eteläpuolen antaessa Pielisen rantaniityille ja pohjoispuolen Hattuvaaran soille, muodostui suoranaiseksi kirkastusvuoreksi ja Varsinaiseksi Paavo Ruotsalaisen johtamien suurseurojen paikaksi. Nälkömäessä Maarianpäiväseuroja pitäessään, Paavo Ruotsalainen kuuli myös poikansa Juhanan surmasta 20.3.1830

Herännäisjohtaja Nils Leveinen

Nälkömäen laelta ja pelloilta avautuva pohjoisen Pielisen maisema ja silmien siintämättömiin avautuvat korvet saivat peltotyömiehen hoilaamaan virsiä työnsä ohessa ja sellaisessa puuhassa matkasaarnaaja Paavo Ruotsalainen häneen kerran törmäsi. Leveinen oli vaatimaton mies ja herännyt. Hänen hengenlahjansa olivat muistikuvien mukaan olleet keskinkertaiset, mutta heräämisensä vilpittömyys ja uskollisuus tekivät hänet soveliaaksi kansan kokoajaksi. Leveisen elämänvarrelta on säilynyt muistitietoa jälkipolville saakka, ja hänen pojanpoikansa maallikkosaarnaaja Niilo Leveisen s. 1893 muistelemana on tallennettu niitä aikoinaan kirjalliseen muotoon. Muistelut koskevat lähinnä Leveisen ja Paavo Ruotsalaisen keskinäisiä edesottamuksia:

” Kerran seurojen jälkeen, Niilo Leveisen kodissa Salmenkylän Nurkkalassa, kun Paavo sattui jäämään Leveisen kanssa kahden, oli viimeksi mainittu huomauttanut: Kyllä sinä olit tänä iltana kuin pärekontti, joka ei vettä pidä. Jos sellaiseen konttiin pannaan murenevaa leipää, menevät kaikki murut läpi jalkoihin tallottavaksi. Mutta Paavo oli vastannut: Minkäs sille tekee, kun luonto on kovempi kuin oppi! Leveinen oli sitten nauraen neuvonut Paavoa: Iske vaan pääkoppelosi Kristus-kalloon, kyllä opit ymmärtämään luontosi lujuuden sekä sen, mitä tuollainen muksu maksaa. Paavo oli riemastuen huudahtanut: Sen teen mielelläni! Ja samassa hän oli astunut keskilattialle ja haastanut Leveisen rajuun painiin. Sen sijaan että Paavo olisi pahastunut neuvonhaluisen ystävänsä vihjauksiin, hän pani asian leikiksi.”

Samoin Niilo Leveinen kertoi heidän eräästä tapaamisestaan näin: ”Leveinen oli perjantai-aamuna kyntämässä peltoa kodissaan Nurkkalassa veisaten jotakin virttä. Paavo Ruotsalainen, joka seurueineen oli matkalla Nurmeksen kirkolle, kuuli veisuun ja tokaisi: ” Mikä lampaan määintä tuolta kuuluu? Lähdetään ääntä kohti!”  Leveinen oli puolestaan tulijoilta kysellyt: ”Mistäs nämä röntit ovat tulossa?” Kättä puristaen ja liikuttuneina sitten tervehdittiin. Nurkkalassa lämmitettiin sauna ja koko väki kylpi. Sen päälle pidettiin seurat, jotka jatkuivat läpi yön. Aamulla vieraat auttoivat keskenjääneen palon kyntämisessä ja jatkoivat matkaansa Nurmekseen. Leveinen oli lähtiäisiksi toivotellut, että ”Kunpa Karjalan hattu aleneisi ja Paavon korkeneisi ja vaikuttaisi yli Karjalan!”

Sutkautus liittynee päähineisiin vertauskuvallisesti. Kalevalassa karjalaisilla kerrotaan olleen ”pystyiset kypärit”. Oululaisten taas kerrotaan sanoneen, kun karjalaisia ja savolaisia tuli suolan hakuun: ”Sieltäpä tulee Pielisen pikaripäitä ja Savon sarkajammukoita!”

Maallikkosaarnaaja ja maanviljelijä Niilo Leveinen s. 1893 jatkoi vielä kolmannessa polvessa herännäisliikkeen perinnettä ja hänen muistokirjoituksessaan kerrotaan, ostettuaan äitinsä kotitilan Halolanpään Välilän, ovien olleen aina auki vieraille ja ohikulkijoille. Niilo Leveisen körttiläisvaatteet ovat tietääkseni museon kokoelmissa.

Isälinjojen varmistaminen DNAn avulla

Dnasukututkija kuitenkin haluaa tutkia Iisalmen Leveisten ja Nurmeksen Leveisten geneettisen yhteyden, varmistaakseen tuon linjan yhteyden. Leveisiä on väestörekisterikeskuksen mukaan sukunimeä kantavina henkilöinä vain kourallinen. Kävi kuitenkin niin onnellisesti, että satunnaisotoksena tavoittelemani henkilö edusti Pielaveden haaraa. Hänen isoisänsä oli syntynyt Iisalmen Vehmasjärvellä ja Levälässä. Yhteydenotto otettiin suurella ilolla vastaan, koska jälkeläinen ei tiennyt juuristaan muuta kuin isoisänsä etunimen. Aiemmin on jo olemassa yksi Nurmeksen Leveisten y kromosomitulos ja toinen Nurmeksen Leveis-testi odottaa valmistumistaan. Näillä tiedoilla saadaan joko vahvistettua tuo yhteys Pielaveden ja Nurmeksen välillä tai sitten yhteys on poissuljettu.

Vielä jaa tutkijalle purtavaa senkin jälkeen. Mistä nuo Leveiset sitten alunperin ovat, mistä saapuivat 1600 -luvulla Iisalmen länsilaidalle?