Porthanin jalanjäljillä

Henrik ja Maria

Sukututkijan etuoikeuksiin kuuluu mielikuvamatkat menneeseen maailmaan. Aineksia niihin on paljon tarjolla. Kirkonkirjat ja muut tekstit kertovat sanallisesti entisaikojen elämästä ja kertomukset alkavat hiljalleen elämään. Ensin pysähtyneitä kuvia ja yksittäisiä asetelmia, kunnes tarina lähtee liikkeelle. Yksi itseäni kiehtova tapahtumasarja Viitasaaren historiassa on Porthanien suvun tulo pitäjään.

Henrik Porthan s. 1669

Viitasaaren kirkkoherra Henrik Porthan, H.G.Porthanin isoisä, toimi nuorena miehenä sotilaspappina Narvassa ja luultavasti osallistui myös Narvan taisteluun vuonna 1700. Henrik Porthanin isoisä oli kauppias Kustaa Bengtinpoika Purtanen Viipurista. Purtanen saattoi olla hyvinkin menestynyt porvari, koska rahat riittivät pojan kouluttamiseen papiksi. Viipurilaiset mahtiporvarit olivat tosin lähinnä saksalaisia suurkauppiaita, joiden rahavirrat alkoivat Länsi-Euroopasta laivoilla tulleiden kauppiaiden ruumasta. Joka tapauksessa Purtanen oli ehtinyt keräämään riittävää varallisuutta 1600 – luvun puoleen väliin mennessä, jotta niiden avulla Sigfrid pääsi pappiskoulutukseen. Tämä tasoitti myös Henrikin tietä pappissäätyyn. Voi hyvinkin olla, että nuori Porthan piti kotiseutunaan joroislaista maalaismaisemaa. Olihan isä Sigfrid Porthanus siellä kirkkoherrana elämänsä loppuun saakka. Tuohon aikaan Joroisten seurakuntaelämää leimasi vauraan Grotenfeltien aatelissuvun vaikutus. Asialla saattaa olla vaikutusta siihen, että Henrik Porthan toimi Grotenfeltin rakuunarykmentin eskadroonasaarnaajana vuosina 1691 – 1703. Samaan aikaan hän toimi myös isänsä apulaisena Joroisten seurakunnassa ja hänen kuoleman jälkeen vuoden 1693 armovuoden saarnaajana. Majuri Nils Groth oli saanut jo vuonna 1659 läänityksekseen Joroisten Örnevikin eli Kotkatlahden kartanon ja hänen omistukseensa kuului muitakin merkittäviä maatiloja Joroisissa. Palkkiona palveluksistaan Ruotsin armeijan palveluksessa, hänet aateloitiin vuonna 1677. Seurakunnan hyvinvointi oli pitkälti Nils Grotenfeltin lahjoitusten varassa. Joroisten vuonna 1686 valmistunut kirkkokin oli hänen rahoittamansa. Voisi siis hyvin kuvitella kirkkoherra Porthanuksen pysytelleen hyvissä väleissä jalosukuisen mahtimiehen kanssa. Hyvistä väleistä kertoo myös se, että Henrik Porthanin tuleva puoliso oli Grotenfeltin tyttärentytär. Tämä Henrik Porthanin sydämenvalittu oli nimeltään Maria Harneskiöld.

Maria Harneskiöld s. 1688

Maria Harnesiöld syntyi vuonna 1688 Rantasalmella kapteeni Herman Harneskiöldin ja Helena Grotenfeltin perheeseen Putkisalon kartanoon Rantasalmelle. Kartanon maat ja pihapiiri sijaitsivat Saimaan saaressa. Isä Herman Harneskiöld oli syntynyt Rantasalmella, mutta hänen isänsä oli kotoisin Härnösandista, Värmnorrlannista Ruotsista. Marian isänäidin sukujuuret menevät Saksaan ja Balttiaan. Marian äiti Helena Grotenfelt oli puolestaan kotoisin Joroisten Järvikylän kartanosta, jonka isäntä tuohon aikaan majuri Nils Groth oli. Helenan äiti Elisabeth von Göben oli ruotsalaista vapaaherrallista sukua, jonka sukujuuret menevät Preussiin ja Itävaltaan. Kartanossa on mitä ilmeisemmin eletty hyvinkin keskieurooppalaista elämäntyyliä ja saattaa olla että Marian kielitaitoon on sisältynyt ruotsin lisäksi saksan kieli. Helena Grotenfelt päätyi lopulta aivan naapurikartanon emännäksi, koska kotikartanosta Putkisaloon ei ollut vesiteitse pitkä matka, vaan ainoastaan Haapaselän ylitys. Puolison hän menetti kuitenkin varhain, sillä Marian isä Herman Harneskiöld kuoli jo 35 vuotiaana v. 1692, Marian ollessa 4 – vuotias. Leski Helena on halunnut mitä ilmeisemmin naittaa tyttärensä pappisperheisiin. Kaksi tytärtä vihittiin Ursinuksien kanssa ja yksi Porthaneille. Yhdestä tuli notaari Prochmanin puoliso. Henrikin romanttisille haaveille ei siis 19 vuoden ikäerokaan ollut este. Sen verran oli Maria sulhastaan nuorempi.

Viitasaarelle

Henrik Porthan oli hakenut Viitasaaren kirkkoherran virkaa jo pian edeltäjänsä kuoleman jälkeen. Paikan täyttäminen oli alkanut jo luultavasti vuonna 1703 mutta asiaa käsiteltiin pitkään tuomiokapitulissa. Prosessi kun ei edennyt tällä kertaa perinteisen mallin mukaan. Normaalista poiketen virkaan ehdolla oleva kirkkoherra oli jo menettänyt sydämensä toisaalle ja kieltäytyi näin konservaatioperiaatteesta eli naimasta edeltäjän tytärtä tai leskeä. Tässä aikansa skandaalissa oli monta osapuolta mukana. Kivijärven silloinen pitäjänapulainen Matthias Strannius todisti tuomiokapitulin edessä, että edesmenneen Ignatiuksen tyttäressä on tauti, joka hänessä aina aika ajoin ilmenee. Tästä syystä Porthan olisi estynyt häntä naimaan. Asiaan puuttui myös Rantasalmen rovasti, kirkkoherra Jakob Sigfridinpoika Ursinus, joka ehdotti että Henrik Porthan voitaisiin vapauttaa naimakaupasta. Tässä lie ollut selvää kotiin päin vetoa, olihan Rantasalmen rovasti Marian Beata -siskon puoliso ja muutenkin naapuripitäjästä. Sen sijaan Stranniuksen lausuman motiivit jäävät historian hämäriin. Joroisiin ei liene ollut sukuyhteyttä, koska hänen isänsä Cnut Andersson oli kotoisin Janakkalasta ja toimi Hämeen linnan profossina. Saattaahan olla, että lausumassa onkin ollut perää, vaikka pappi saikin siitä hyvästä suusanalliset nuhteet.

Maria Harneskiöld vihittiin Henrik Porthanin kanssa 7. lokakuuta 1706, ja niin alkoi nuoren säätyläisneidon aika viitasaarelaisen pappilan emäntänä. Taakse jäivät Joroisten kartanon kansainvälinen seurapiirielämä ja ns. pikku pariisi. Henrik Porthan oli puolestaan tuolloin jo ehtinyt aloittaa tarmokkaan rippikirjojen pidon Piispa Gezeliuksen käskystä. Takana oli raskaat nälkävuodet, jolloin suuri osa pitäjän asukkaista oli kuollut nälkään. Edessä oli seitsemän rauhan ja jälleenrakennuksen vuotta. Sen jälkeen, venäläisten hyökätessä  vuonna 1716, seurakuntaelämä syöksyi  taantumuksen yöhön ja Porthanien perhe pakeni vihollisen tieltä kohti Ruotsia.

Nils Groth ja Elisabeth von Göben ovat kirjoittajan esivanhemmat 11. polven takaa.

Kommentit (2 kpl)

  • Pekka Ursinus

    Anna-Margit,
    Erinomainen kirjoitus!
    Pekka Ursinus

  • Iida Ruishalme

    Kiitos tästä katsauksesta! Mielenkiintoista lukea esi-isien tapahtumista ja miettiä, minkälaista elämää he elivät. Ursinusten puolelta olen löytänyt hyvin kutkuttavien tarinoiden aineksia, joiden kokonaiskuvaa voi vain arvailla!

    Itseäni sukututkimus alkoi kiinnostaa, kun löysin journalisti-isoäitini elämänkertaan kirjaamat sukumuistiinpanot, joiden mukaan hänen isoäitinsä Helena Loviisa Karhu, tilallisen Pentti Henrikinpoika Karhun tytär Kerimäeltä, oli Jakob Sigfridinpoika Ursinuksen jälkeläisiä. Olisiko tarjota vinkkejä mistä pääsisi jäljittämään tarkemmin Ursinusten sukuhaaraa, niin että voisin varmentaa Pentti Karhun yhteyden Ursinuksiin?

    Kiitos etukäteen neuvoista.
    Iida Ruishalme

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*