Viime viikkoina olen saanut kansalaisilta, Keski-Suomesta, paljon postia. Kiitän jokaisesta.

Olen nostanut esille pahentuneen huumetilanteen Suomessa ja Keski-Suomessa. Saatavuus on korkealla ja puhumattomuus suurta. Ongelma on todellinen ja se koskettaa laajasti kuntiamme, perheitä, yhteisöjä. Silmät on helppo pitää suljettuina ja pää kääntää pois toteamalla, että enemmistöllä lapsista, nuorista ja aikuisista ei akuuttia ongelmaa ole. Sanon ykskantaan: enemmistön hyvä ei saa koskaan, ei milloinkaan, peittää niitä ongelmia, jotka yhteisöissämme osalla ihmisistä on. Lopulta pienenkin vähemmistön ongelmat näkyvät ja tuntuvat meissä kaikissa. Jyväskylän yläkoululaisista joka kymmenes on käyttänyt huumeita, ammattiin opiskelevista jo enemmän kuin joka viides (Kouluterveyskysely 2017).

Jyväskyläläinen äiti kirjoitti minulle muutama päivä sitten. Hän ei ole ainoa. Sain luvan julkaista osan tästä kirjeestä.

”Olen seurannut kiitollisena kirjoitteluasi Jyväskylän huumetilanteesta, huoltasi nuorista ja lapsista, poliisin ja lastensuojelun resurssien riittämättömyydestä. Ilmaisit Keskisuomalaisen blogissasi huolen siitä, kuinka jopa 12-13-vuotiaat tytöt myyvät itseään rahoittaakseen huumeiden käytön. Oma poikani on käyttänyt huumeita 14-vuotiaasta, ollut useammassa nuorisokodissa ja hatkailut paljon. Hän tiesi heti kertoa, että näinhän asia on. Hän kertoi, että joka laitoksessa, jossa on päihdenuoria, on aina joku tyttö, joka on rahoittanut käyttönsä myymällä itseään. Sanoi, että se on tytöillä aika yleinen tapa, mutta ei sitä silti nuorten keskuudessa hyvällä katsota. Kyselin pojalta, että ketkä näitä nuoria tyttöjä uskaltavat käyttää hyväkseen, välittäjätkö? Poika sanoi, että setäihmiset. En tiedä, miten tällaista ongelmaa pitäisi esille tuoda ja onko se oleellista, mutta kyllä minä syitä miettimään jäin. Poika jatkoi, että sedät ovat kiinnostuneita nimenomaan nuorista tytöistä, eivät he enää mistään vanhemmista pirihuorista ole kiinnostuneita. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta tällaisista asioista ja vielä paljon pahemmista olen nyt tässä reilun kahden vuoden aikana joutunut puhumaan. En olisi ikinä uskonut!”

Tälle maalle sellaiset päättäjät ovat hyödyttömiä, jotka eivät katso tosiasioita silmistä silmiin. Sellaiset viranomaiset, jotka eivät ympäröiviä ongelmia tiedosta, eivät hoida virkatehtäviään oikein.