Päättäjämme ovat viime vuosikymmeninä mahdollistaneet liiketalouden oppien mukaisen markkinaehtoisuuden lähes kaikkeen yhteiskunnan toimintaan. Vain peruskoulu on ollut tältä suojattuna, koska peruskoulun rakentajamme säätivät aikoinaan markkinaehtoisuuden suojasta perusopetuslain 7 §:ssä: ”Opetusta ei saa järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi.”
Lapsiasiavaltuutettuna olen vaatinut, että muun muassa päiväkodit tuotaisiin tämän saman suojan piiriin. Yksityistä toimintaa voi olla, mutta sen on toimittava samojen pelisääntöjen mukaan kuin julkinen. Eikä taloudellisen voiton tavoittelua sallittaisi, kuten ei koulussakaan.
Luemme uutisia, kuinka yksityisistä päiväkodeista lapsia käännytetään pois esimerkiksi sosiaalisen taustan takia. Tämän päättäjämme sallivat päätöksillään eduskunnassa ja kunnissa.
Ministerit reagoivat, kun otsikot käyvät poliittisesti ikäviksi. Eivät hetkeäkään aiemmin. Näin on ollut niin lastensuojelun kuin ikäihmisten hoivapalveluiden osalta. Taustalla on valvonnan tietoinen heikkous. Hallitus on voimistanut omavalvontaa ja samalla valtion valvontavoimavarat on pidetty olemattomina. Ihmisiltä itseltään, kuten lapsilta ja vanhuksilta tai heidän omaisiltaan, ei tosissaan kysytä kokemuksia.
Samaan aikaan poliittinen ohjaus on voimistunut. Valvontaviranomaisia vaiennetaan. Tämän huomaaminen on ollut uskomatonta. Ja toisaalta markkinaehtoisuuden kannattajat ovat hiljalleen virkajohdossakin.
Suomessa on käynnissä yhteiskuntamme laillinen ryöstö. Se on laillista, koska poliittinen toimija sen sallii. Vika ei ole yritysten. Niiden logiikka on omistajien intressi ja liikevoiton maksimointi.
Tämä kehitys on käynnissä kaikilla hallinnon aloilla taksien ja kuljetusten kilpailuttamisesta asuntopolitiikkaan, varhaiskasvatuksesta lastensuojeluun ja vanhusten hoivaan. Kyseessä on vuosittainen kymmenien tuhansien miljoonien potti. Yksistään varhaiskasvatuksen toimialan liikevaihto on useita miljardeja euroja vuodessa. Lastensuojelun välittömät kustannukset ovat vuosittain yli miljardin.
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) ylijohtaja Hannu Rossilahti on ollut niitä harvoja, jotka ovat julkisesti haastaneet ”uusliberalistisen asuntopolitiikan”. Asuntotuotannossa on tietoisesti siirrytty tuotannon tuesta asumistukeen. Julkisen vallan harjoittama aktiivinen ja yhteiskuntaa eteenpäin vievä asuntopolitiikka on kadonnut. Hinnat nousevat ja kansa köyhtyy omistuksen keskittyessä.
Viimeisimpänä hallitus on avaamassa neuvolat asiakassetelille. Ahneus on jälleen huipussaan, eikä mikään voima näytä tätäkään estävän. Vika ei ole yritysten, vaan yksiselitteisesti päättäjien, jotka tämän ovat sallimassa. Ministeri Annika Saarikko on todennut, etteivät maakunnat ota neuvoloiden asiakasseteleitä käyttöön. Miksi ihmeessä niistä sitten säädetään?
Suomi on myynnissä pala palalta. Tästä myynnistä maksamme vielä korkean hinnan. Olemme kaikki vastuussa meneillään olevasta kehityksestä, jos annamme tämän jatkua.
Krista Dachauer
Täsmälleen samaa mieltä Tuomas Kurttilan kanssa. Itse olen sairaanhoitajana läheltä näkemässä jatkuvasti tämän kehityksen seurauksia. Kun hoitajan pitää terveyskeskuksrssa valita näistä kolmesta tehtävästä vain yksi:
1. Jään kuolevan saattohoidettavan vierelle
2. Menen vaihtamaan vanhuksen yövaipan kuivaan kun kello on jo tulossa 11 aamulla
3. Menen avistamaan ruokailussa potilasta, joka ei itse pysty syödä, ja jää siksi ilman ruokaa, jos en ehdi.
Minkä valitsen? Minkä sinä valitset? Onko tämä hyvinvointivaltion tasoista palvelua?
Yksityisissä lastensuojelulaitoksissa myös eettisiä ongelmia, joihin puuttuminen on työsopimuksessa kyseenalaistettu sanoilla ”ei saa antaa työnantajasta epäedullista tietoa”. Kuinka työntekijä sitten toimii? Puuttuu asiaan ja irtisanotaan tai äänrstää jaloillaan.
Ilman sarvia ja hampaita
”Luemme uutisia, kuinka yksityisistä päiväkodeista käänytetään lapsia pois esimerkiksi sosiaalisen taustan takia.” Kurttila, annatko esimerkin tästä tai laitatko linkin missä näin on uutisoitu? Vai onko tämä vain heitto? Sehän olisi halpahintaista populismia ja kukaan tolkussaan oleva eduskuntavaaliehdokas ei siihen alennu. Eihän?
Tuomas Kurttila
Kiitos Krista, tilanne on juuri tuo. Otan tarkasteluun nämä työsopimukset – tuo kirjaus on erittäin kyseenalainen. Voit laittaa minulle lisääkin tietoa, jos haluat.
Nimimerkille. Esimerkkejä on. Tässä suora viittaus yksityisen päiväkodin hoitosopimukseen – sitaatti on karua totta!
”Päiväkodilla on oikeus purkaa hoitosopimus päättyväksi välittömästi, jos perhe rikkoo olennaisesti tämän sopimuksen ehtoja, jos lapsi tarvitsee erityistä hoitoa ja kasvatusta tai mikäli lapsen ruoka-aineallergia vaatii erityisiä poikkeusjärjestelyjä.”
Ilman sarvia ja hampaita
Missä kohti siinä puhutaan sosiaalisesta taustasta?