Omalla nimellä, suoralla tiellä

Jyväskylässä joka kymmenes yläkoululainen kokeillut huumeita

Suomessa tarvitaan realistinen ja totuudellinen kuva huumetilanteesta. Olen tuonut esille, että huumeiden saatavuus on kasvanut, lapsia ja nuoria on yhä kovempien huumeiden käyttäjinä, järjestäytynyt rikollisuus on sen kaikissa muodoissaan tavoittanut maamme perimmäisenkin nurkan.

Keski-Suomen yläkoululaisista noin 40 prosenttia arvioi, että omalta paikkakunnalta on helppo saada huumeita (Kouluterveyskysely 2017). Esimerkiksi Jyväskylän 8. ja 9. luokan oppilaista noin joka kymmenes on jo kokeillut huumeita. Tämä on muuta maata korkeampi luku.

Vuonna 2017 silloinen Jyväskylän johtava sosiaalityöntekijä totesi vastuullisesti julkisuudessa (Suur-Jyväskylä 11.10.2017): ”Nuori varastaa kodistaankin saadakseen rahaa huumeisiin. Toinen konsti hankkia rahaa on seksin myyminen. Olen nähnyt Jyväskylässä 13-vuotiaita tyttöjä, jotka rahoittavat päihteitä prostituutiolla.”

Lastensuojelusta viestitään, että ottakaa yhteyttä, jos jotakin huomaatte (KSML 6.3.). Se on hyvä neuvo. Samalla asetelma on käännettävä odottamisesta toimimiseen. Meidän on oltava toiminnan, ei odottelun, yhteiskunta. Ei kannata ihmetellä, täytyy toimia. Kun odottelemme, rikolliset toimivat ja lapset ovat suojaa vailla.

Olen käynyt monet vakavat keskustelut muun muassa eri ministeriöiden kanssa vuosien varrella huumetilanteesta. Täällä Keski-Suomessa on vahvistettava huumeiden vastaista työtä, kun valtakunnan päättäjien linjaukset venyvät. Koko valtakunnassa päättäjiltä tarvitaan ryhtiliike.

Keski-Suomen 8. ja 9. luokan tytöistä 7 prosenttia on kokenut seksuaalista väkivaltaa (Kouluterveyskysely 2017). Tämä tarkoittaa muun muassa rahan, tavaran tai päihteiden tarjoamista vastineeksi seksistä. Nämä tytöt ovat lapsia, lähes joka kymmenes maakuntamme tytöistä.

Ja sitten on vielä todellisuus, joka haastaa kavalasti koko julkisen yhteiskuntajärjestyksemme. Internetin anonyymit, pimeät verkot, mahdollistavat rikollisuuden piiloutumisen uudella tavalla. Tässä verkossa myydään huumeita ja lapsia. Suomen poliisi saa viikoittain ilmoituksia, että Suomessa olevilta koneilta ollaan tässä rikollisessa toiminnassa, kuten lapsipornon levittämisessä, mukana.

Meidän on yhteiskuntana päästävä näihin rikollisverkostoihin käsiksi. Se taistelu, jonka voitamme verkossa, näkyy suoraan meidän kaikkien turvallisuuden tunteessa kadulla. Nyt yhteiskuntamme ei ole tässä taistelussa vahvoilla.

Tunnistetaan ja tunnustetaan tosiasiat. Suojataan jokainen lapsi hyvään elämään ja kaveruuteen, harrastuksiin. Laitetaan rikolliset kantamaan raskas vastuu teoistaan. Sillä kaikessa tässä on kyse meistä jokaisesta. Koviin huumeisiin ja rikollisuuden piiriin joutunut yksikin lapsi vaikuttaa meihin kaikkiin – bussikuskiin, opettajaan, naapuriin, kavereihin, perheeseensä, sinuun, minuun ja meihin.

P.S. Muutama vuosi sitten tapasin maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten ryhmän. Moni heistä oli Suomessa syntyneitä, mutta vanhemmat olivat Suomeen muualta muuttaneita. Kun näille nuorille antoi mahdollisuuden puhua, he puhuivat. Paljon. Esille tulivat muun muassa tyttöjen silpomiset. Samaan aikaan lastensuojelusta viestitettiin, ettei heillä oikeastaan ole lastensuojeluilmoituksia silpomisista. Poliisi totesi, ettei esitutkinnassa ole tapauksia. Kannustin tyttöjä puhumaan. Ja kannustin heitä tekemään ammattilaisten tukemana selvityksen silpomisista. Selvitykseen löytyi useita haastateltavia – Suomessa syntyneitä tyttöjä, jotka olivat tulleet silvotuiksi, ympärileikatuiksi. Kun selvitys julkistettiin, pyysin mukaan maamme vastuullisen poliisijohdon sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johdon. Kaikki myönsivät tuon selvityksen valossa ongelman. Tosiasioiden tunnistaminen ja tunnustaminen on viisauden alku. Päättäjien vastuulla on tämän totuuden etsiminen ja löytäminen.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*