Omalla nimellä, suoralla tiellä

Arvoton näytelmäkerho – Suomen Eduskunta?

Tässä maassa on paljon tunnetta epäoikeudenmukaisuudesta. Nuorella petetty lupaus koulutuksen tuomasta turvasta. Eläkeläisellä pettymys, kun veroaste on korkeampi kuin työtä tekevällä. Suurimmissa kaupungeissa asuvalle asuntojen hinnat pilvissä, maaseudulla asuvalle asunnon arvon ennustetaan tippuvan.

Nuorten arvoja ja asenteita selvittävä Nuorisobarometri on seurannut 15–29-vuotiaiden luottamusta Suomen tulevaisuuteen. Vuonna 2008 nuorista Suomen tulevaisuuteen asuinmaana suhtautui optimistisesti 74 prosenttia, vuonna 2014 tämä luku oli 63 prosenttia, vuonna 2016 optimisesti Suomeen suhtautuvia oli nuorista enää 55 prosenttia.

Romahdus. Jos nuorilla ei ole uskoa ja luottamusta tähän maahan, mitä on jäljellä? Mitä on edessä?

Olen ollut 16 vuotta, neljä vaalikautta, asiantuntijana eduskunnan eri valiokunnissa. Pohdin tänään, mikä pitäisi olla päätöksenteon luja perusta. Se on yhteisen taju. Ja siinä kaikessa reiluus, rehtiys, rehellisyys. Ne pitävät meidät koossa. Ne voivat palauttaa luottamuksen maamme tulevaisuuteen. Jos sitä ei ole, ei ole pian maata, jota puolustaa ja rakentaa.

Päätöksenteon on huolehdittava, että päätökset vahvistavat luottamusta ihmisen omaan elämään ja yhteiseen yhteiskuntaamme. Tähän tarvitaan sitä yhteisen tajua. Sen kiukun, joka on ilmassa, ei saa antaa kääntyä vihaksi. Vihan hedelmät ovat karut ja kalliit. Jos tämä kehitys jatkuu, arvottomuus tarttuu – kaikkeen.

Eduskunnan nykyinen näytelmäkerho on osa tätä arvottomuutta. Eduskunta on muuttunut siinä ajassa, jona itse olen sen työskentelyssä ollut mukana ministeriön virkamiehenä, järjestöjohtajana ja nyttemmin lapsiasiavaltuutettuna. Ero vuodesta 2003 tähän päivään on suuri. Missä tämä muutos näkyy?

Se näkyy edustajien kiireessä ja keskittymiskyvyssä sekä kyvyssä luoda edellytykset ministeriöiden hyvälle valmistelulle. Se näkyy julkisuuteen suuntautuvana vaikuttamisena. Se näkyy twiittipolitiikkana. Tulee vaikutelma, etteivät edustajat enää arvostaisi toisiaan.

Maan parlamentissa taistellaan vallasta ja väännetään päätöksistä, mutta koskaan tätä ei pitäisi tehdä tinkimällä arvokkuudesta ja toinen toisensa kunnioittamisesta. Näistä on kilvoiteltava. Koskaan ei tiedä, kuka huomenna on lähin yhteistyökumppani.

Olemme tulleet asetelmaan, jossa eduskunnan on uudistuttava. Tarvitaan radikaalejakin ajatuksia. Esitän tässä yhteydessä kolme.

  1. Kansanedustajien tulisi luopua kaikista kunnallisista ja mahdollisista tulevista maakunnallisista luottamustehtävistään. Kyse on ajankäytöstä ja keskittymisestä. Edustajat edustavat koko vaalipiiriään, eivät omaa kuntaansa. On tärkeää, että jokainen edustaja nimenomaisesti hoitaa vaalipiiriään. Näin maa pysyy tasapainoisempana ja eduskunnalla on päätöksiä tehdessään parempi käsitys niin Pihtiputaan kuin Turun Varissuon todellisuudesta.
  2. Maanantaisin eduskunnassa ei ole istuntoja, harvemmin valiokuntiakaan. Maanantait ovat kansanedustajilla vapaina eduskunnasta, koska monella edustajalla on kunnallisia luottamustehtäviä ja samalla on voinut ylläpitää yhteyksiä vaalipiiriin. Toisaalta tiedämme, että vaalikauden lopulla osa hallituksen esityksistä raukeaa, koska niitä ei ehditä käsitellä. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on erityinen esimerkki. Eduskunnan tulisi ottaa vähintään joka toinen maanantai työpäiväksi.
  3. Kansanedustajien istuntovapaa on kesällä noin kaksi kuukautta, tammikuussakin kuukauden. Mikä tällainen tammivapaa oikein on? Jos kansalainen on loppiaiseen asti vapaalla, on ollut pitkä loma. Entä tämä kesävapaa? Kiertämistä kesätapahtumissa varmasti on, mutta kyllä kansanedustajista voisi olla enemmänkin hyötyä Suomen rakentamiselle. Itse tekisin niin, että kesällä kansanedustajilla olisi noin kuukauden velvollisuus järjestää vaalipiirissään kurssitusta ja koulutusta parlamentin asioihin liittyen. Ehkä siinä sivistyisi edustajakin. Nuorille demokratiakoulua, ikäihmisille osallisuuden kokemuksia. Tällä edistettäisiin hyvää säädös- ja budjettivalmistelua sekä vahvistettaisiin demokratiaa.

Eduskunta on meidän yhteinen. Se ei saa olla arvoton näytelmä, jota pian kukaan ei jaksa seurata. On helppo kääntää kanavaa. Mitähän sieltä pian tuleekaan?

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*