Silloin minä elin lapsuuttani ja teini-ikää, oli Suomessa vain muutama kansainväliset mitat täyttävä bändi. Nyt puhutaan luonnollisestikin 1980-luvusta. Ja bändejä oli oikeasti alle kymmenen.

Hanoi Rocksia lukuunottamatta mikään muu yhtye ei saanut uraansa kunnolla käyntiin ulkomailla. Manageripuolen osaamista ei tästä maasta yksinkertaisesti löytynyt. Suomi oli auttamattoman syrjässä oleva pohjoinen periferia.

Yritystä ja pientä kuhinaa kyllä oli. Southern-henkistä hard rockia soittanut Gringos Locos sai ulkomaisen levytyssopimuksen. Bändin Jealousy-musiikivideon näkyminen ulkomaisen kaapeli-tv-kanavan rock-ohjelmassa oli aikoinaan suorastaan kohu-uutinen. Siihen yhtyeen saavutukset kuitenkin kotimaan rajojen ulkopuolella melkein jäivät.

Lähimpänä tähtitaivasta Hanoi Rocksin jälkeen lienee ollut helsinkiläinen hard rock -yhtye Havana Black. Se sai 1980-luvun lopussa jenkkidiilin ja Guns N’ Rosesin managerin asioidensa hoitajaksi. Kokoonpano muutti Yhdysvaltoihin, mutta turhautui lopulta täkäläiseen levybisnekseen ja palasi Suomeen. Bändin Lone Wolf -single nousi silti Billboardin radiosoittolistalle. Tätä ei ollut yksikään suomalainen artisti tai bändi aikaisemmin tehnyt. 

Jos minulta kysytään, niin suurin vääryys on tapahtunut Peer Güntin ja Zero Ninen kohdalla. Varsinkin ensiksimainittu tarjosi viimeistään toisella levyllään Backseat kansainvälisen tason tykitystä. Bändi on muuten Tanssisali Lutakossa monen vuoden tauon jälkeen ensi lauantaina. Zero Ninen Intrique-albumi on karmeasta kannestaan huolimatta hard rock -klassikko isolla hoolla.

Ei Suomessa 1980-luvulla aina musiikillisten trendien aallonharjalla surffattu, enemmänkin vuoden, pari jäljessä, mutta kelpo musiikkia nämä muutamat sinnikkäät pioneerit silti tekivät.

Tässä aiheeseen liittyen soittolistat Spotifyyn ja Youtubeen. Mukana ovat Peer Günt, Zero Nine, Stone, Tarot, Melrose, Hearthill, Nights Of Iguana, Smack, Kirka, Havana Black ja Gringos Locos.

Noita Youtube-videoita kokoon raapiessa tuli muuten mieleen, että olisi enemmän kuin suotavaa, että suomalaisen kevyen musiikin taltiointeja 1970- ja -80-luvuilta digitoitaisiin kunnolla ja runsaasti. Hohoi, Yleisradio! Arkistostanne löytyy vaikka mitä, laittakaa ne Yle Areenaan. Ja kokonaisia keikkoja, pliis.