Huh huijaa, olipahan viikonloppu! Perjantaina matkasimme possemme kanssa Mikkeliin, tuohon lupsakkaan 115 kilometrin päässä Jyväskylästä sijaitsevaan synnyinkaupunkiini. Jo kahdettatoista kertaa järjestetyn Jurassic Rockin perjantai-illan pääesiintyjäksi oli saatu norjalainen Turbonegro, joten pakkohan se oli lähteä.
Perjantain aloitti tamperelainen nousukiitoinen punkryhmä Huora, jonka keikan aikana vallitsi trooppinen helle. Bändin solisti Anni Lötjönen on ihana! Raakaa voimaa kurkustaan repivän Lötjösen maanläheinen ja teeskentelemätön lavasäteily riisuu aseista kovimmankin kyynikon.
Huora Jurassic Rockissa 3.8.2018.
Päivän ohjelmisto oli kovatasoinen, jos toki hieman särmätön yhdistelmä erityylistä kitaravetoista rockmusiikkia. Kenkäveron alueella noin kilometrin päässä Mikkelin keskustasta järjestetyssä festivaalissa esiintyivät pääesiintyjää ennen Huoran lisäksi Maj Karma, ruotsalainen Raised Fist, Von Hertzen Brothers ja Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus. Turbonegron jälkeen väkeä viihdyttivät vielä Klamydia ja Apulanta.
Von Hertzen Brothers Jurassic Rockissa 3.8.2018
Perjantaina näki selvästi, mitä bändiä väki oli tullut katsomaan. Iso siivu Turbojugend-farkkuliivisistä osallistujista jumitti koko päivän anniskelualueella ryystämässä bisseä illan viimeistä esiintyjää odottaessa.
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus Jurassic Rockissa 3.8.2018.
Turbonegron keikka oli odotetun viihdyttävä. 1990-luvun ja 2000-luvun alkupuolen keikkojensa kaaottista vaaran tuntua keski-ikäistyneet norskirokkarit eivät enää tarjoile, mutta minulle kyllä kelpaa nykyinenkin napakan tanakka rokkaus. Tänä vuonna ilmestyneen ROCK’N’ROLL MACHINE -levyn biisit kulkivat livenä komeasti.
Bändin nykykokoonpano on hyvässä iskussa, mutta miksaus jätti paljonkin jossiteltavaa. Alkukeikasta brittiläisen laulaja Tony Sylvesterin ääntä ei tunnuttu saavan millään esille, lisäksi komppikitaristi Rune Rebellion jäi miksauksessa pahasti soolokepittäjä Euroboyn jalkoihin. Karmein kämmi oli kosketinsoittaja Crown Prince Haakon Mariuksen soiton totaalinen kuulumattomuus Hot For Nietzschen syntikkavetoisessa alussa. Tähän veikkaan syyksi pikaisessa soundcheckissä tapahtunutta hutilointia.
Turbonegro Jurassic Rockissa 3.8.2018.
Muuten Turbonegron keikalla ja tapahtumassa muutenkin vallitsi oikein mainio boogie. Järjestäjien mukaan paikalla oli perjantain ja lauantain aikana yhteensä 10 000 hengen yleisö. Tähän lukuun ylletään laskemalla molempien päivien kävijämäärät yhteen, kuten tapahtumilla nykyään on usein tapana tehdä.
Mainittakoon muuten, että Jyväskylän Elävän musiikin yhdistys Jelmu ry. ei ollut enää tänä vuonna järjestämässä festivaalia. Jelmu oli Jurassic Rock -organisaatiossa kymmenen vuotta.
Lauantain pääesiintyjä oli muutama vuosi sitten pensselit santaan lyöneen Mötley Crüen hiteillä nykyään ratsastava bändin ex-laulaja Vince Neil.
Popedaa tuli katsomaan Ratinaan 32 000 ihmistä.
Me puolestamme karistimme lauantaina Mikkelin pölyt jaloistamme ja suuntasimme Tampereelle. Popedan 40-vuotisjuhlakonsertti Ratinan stadionilla oli pöllämystyttävä spektaakkeli, jonka aikana eivät maalliset murheet vaivanneet.
Harmi vain, että anniskelu- ja vessapalvelut oli täydellisesti alimitoitettu. Sain kulumaan bajamajavierailuun ja oluen hakemiseen 45 minuuttia, jonka aikana tietysti tuli se ainoa biisi Ei oo valoo -albumilta. Joka muuten oli Masuunimestarin musta maanantai. Popeda ei ole soittanut keikoillaan vuosikymmeniin mitään tuolta 1987 julkaistulta suosikkilevyltäni. Hieman harmitti.
Popedan valoshow edusti suuren maailman meininkiä.
Tähän voi joku elämäniloton tiukkapipo tietysti todeta, että onko sitä kaljaa pakko kitata. No, ei tietenkään ole. Onhan Popedan musiikki ja mallasjuoma kieltämättä vähän outo yhdistelmä. Kyllähän se makkara maistuu ilman sinappiakin.
NOT.
—
Mainostan lopuksi jälleen myös jatkuvasti päivittämiäni uutuuslistoja Spotifyssa ja Youtubessa. Ne kannattaa tilata, jos haluat pysyä ajan tasalla siitä, mitä tapahtuu radioiden kapeakatseisten soittolistojen ulkopuolella.
