Nupit kaakkoon

Mitta täynnä festarien leirintäalueita

Nuorempana, ihan äsken vielä, kesään kuin kesään kuuluivat vähintään reissut Provinssirockiin, Ruisrockiin ja Ilosaarirockiin. Nyt tahti on toki harventunut, ei täysjärkinen jaksa festarien leirintäalue-elämää useammin kuin kerran kymmenessä vuodessa. Hotellihuonetta Seinäjoelle, Turkuun ja Joensuuhun taas on turha yrittää buukkailla, ellei sitä tee suunnilleen saman tien edellisen festivaalin päätyttyä.

Täysin ilman festivaalitunnelmaa en tätäkään suvea ole viettänyt. Helsingissä kesäkuun lopussa järjestetty festarikentän tulokas Rock The Beach tuli katsastettua avauspäivänään. Pääesiintyjä Green Dayn ylipitkäksi stadionpullaksi turvonnutta esitystä enemmän riemua tarjosivat esimerkiksi kanadalainen Billy Talent ja ennen kaikkea loistavan … Like Clockwork –albumin viime kuussa julkaissut Queens of the Stone Age.

Kansainvälisen Live Nation -ohjelmatoimistojätin järjestämää Rock The Beachia on pidetty mörkönä ja markkinaöykkärinä, joka tulee ja jyrää kotimaisin voimin pyöritetyt perinteiset festivaalit.

Provinssirock jäikin nyt yleisötavoitteestaan. Seinäjoen Törnänänsaaressa kävi kuukausi sitten kolmen päivän aikana yhteensä ”vain” 42 000 henkeä. Päiväkohtaiseen 15-20 000 tuhannen kävijän tavoitteeseen ei nyt ylletty.

Kovin kauas on tultu niistä 1990-luvun alkupään vuosista, jolloin seinäjokelaisfestivaalin suosio oli historiallisen alhainen. Silloin nykyisen päälavan tienoilla oli pieni sirkustelttaan viritetty lava ja ns. päälava oli nykyinen kakkosestradi, joka tunnetaan myös saarilavana.

Nykymuotoiset Provinssirock ja Ruisrock ovat kumpikin turvonneet niin suuriksi, kuin alueiden rajat inhimillisesti mahdollistavat. Yksittäisen festarikävijän kannalta ei kuitenkaan ole mitenkään välttämätöntä, että kanssajuhlijoita on ympärillä niin paljon kuin aitojen sisälle pystyy survomaan. Oikeastaan päinvastoin.

Mitä tulee Rock The Beachiin, niin Kaisaniemen uimarannan alue oli mitä idyllisin ja järjestelyt toimivat. Mikä parasta: vielä edellisellä viikolla pystyi kaltaiseni ex-temporelähtijä varaamaan hotellin. Se etu Helsingin kokoisessa kaupungissa järjestettävällä tapahtumalla on.

Itse ainakin viihdyin meren rannalla rockjuhlassa mainiosti ja kuvittelisin meneväni paikalle uudestaankin, jos ensi vuoden ohjelmistoon riittää yhtä hyviä täkyjä kuin nyt.

Kesän toistaiseksi toinen festarireissu oli viime lauantaina Jyväskylän Suomipopissa. Tosin reissu on väärä sana, sillä kävin tsekkaamassa vain kello 16.45 aloittaneen Anssi Kelan ja festivaalin lopettaneen Popedan. Kelan ja Ikurin rockkukkojen esiintymisten välisen ajan viihdyimme Jyväskylän terasseilla. Ja mikäs oli viihtyessä, tarjontaa on viime vuosina tullut sillä saralla reilusti lisää. Jyväskylä on nykyään kelpo kesäkaupunki.

Anssi Kelan uran parhaan levyn, siis tämän nimettömän uusimman, viisut toimivat livebändin kanssakin komeasti. Levoton tyttö -hitin sisältävällä albumillahan multi-instrumentalisti on tehnyt yhtä saksofoni-sooloa lukuunottamatta kaiken itse.

Lutakon aukiolle muuttanut Suomipop oli sekin järjestelyjensä puolesta oikein jees. Uusi alue tuntui toimivan edellistä paremmin, mitä nyt diskoteltan levyltä soinut jumputus tuntui jyräävän mikkihiiri-voluumilla käytetyn päälavan äänentoistolaitteiston. Näin ainakin hiljaisemmissa kohdissa ja biisien väleissä. Mikä on toki kovin paradoksaalista. Jos minulta kysyttäisiin, laitettaisiin teltasta virrat pois keikkojen ajaksi.

Ohjelmistonsa puolesta Suomipop menee valtaosin kaltaiseni rockjäärän tutkan ohi, mutta selvästi Jyväskylässä asemansa vakiinnuttaneen musiikkijuhlan puolesta liputan silti mielelläni.

Suomipop-festivaalin välittömässä läheisyydessä seisovan Tanssisali Lutakon punatiilistä seinää vilkuillessa huomasin kyllä miettiväni, että näkisin mieluusti samalla paikalla myös Jelmun pyörittämän festivaalin.

Omanlainen paradoksinsa kun on siinäkin, että Jyväskylän elävän musiikin yhdistys on mukana Mikkelin Jurassic Rockin järjestämisessä. Jelmun oma elokuinen yksipäiväinen Lutakko liekeissä -tapahtuma ei täysiverisestä festarista vielä mene.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*