Nupit kaakkoon

Fanin taivas on popparin helvetti

Tämän hetken puheenaihe musiikkipiireissä on alan nykytilanne ja tulevaisuus. Eikä ihme, niin rajun mylleryksen kourissa nyt eletään.

Alkuun lyhyt tiivistys musabisneksen historiasta.

Ensin julkaistiin pääasiassa singlejä, kunnes 1960-luvulla artistit keksivät albumikokonaisuudet. Cd-levy lanseerattiin 1980-luvulla, kunnolla se löi läpi seuraavan vuosikymmenen alkuun mennessä. 2000-luvun alussa internet-piratismi alkoi nakertaa pikku hiljaa myyntilukuja. Uudet kuluttujasukupolvet tottuivat siihen, että kaikki pitää saada internetistä ja heti ja mieluusti ilmaiseksi. Levy-yhtiöt eivät ymmärtäneet musiikin digitaalisen jakelun merkitystä bisnekselleen ajoissa. Tähän rakoon iski ensin musiikkia tiedostoina myyvä iTunes ja myöhemmin suoratoistopalvelu Spotify.

Sitten nykypäivään.

Tämän vuosikymmenen aikana Spotify ja sekä muutama muu perässään suosiomielessä hiihtävä streamauspalvelu ovat saaneet ison osan niistäkin kuluttajista, jotka eivät olleet nettipiratismia harrastaneet, lopettamaan yksittäisistä levyistä tai kappaleista maksamisen.

Johtuen levytyssopimusten artisteille epäedullisista sisällöistä valtaosan Spotifyn tilittämistä korvauksista ovat netonneet levy-yhtiöt. Monikansalliset jättifirmat Warner, Universal ja Sony ovat myös osakkaina Spotifyssa.

Alan tulevaisuus näyttäytyy sumuisena, eikä menneiden yltäkylläisten aikojen uskota enää ikinä palaavan. Albumitkin ovat menettäneet merkitystään käyttäjien poimiessa soittolistoilleen lähinnä yksittäisiä biisejä.

Levymyynti on laskenut radikaalisti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tänä vuonna Yhdysvalloissa julkaistuista albumeista näyttää ainoastaan kantritähdestä popprinsessaksi muuttuneen Taylor Swiftin 1989 yltävän platinalevyyn asti. Mikä siis tarkoittaa yli miljoonan kappaleen myyntiä.

Taylor Swift on poikkeus siinäkin mielessä, että hän ja levy-yhtiönsä poistivat äskettäin kaiken musiikkinsa Spotifysta, syynä kuulemma ruotsalaislähtöisen palvelun huonot korvaukset.

Joidenkin teoreetikkojen mukaan juuri tämä takasi 1989:n mairittelevat ensimmäiset myyntiluvut: albumia on myyty Yhdysvalloissa kahdessa viikossa jo reilut 1,6 miljoonaa kappaletta.

Spotify on puolustautunut kertomalla, että palvelu tulee tänä vuonna tilittämään Swiftin musiikista globaalisti yli kuusi miljoonaa dollaria eli 4,8 miljoonaa euroa. Nähtävästi laulajattaren levy-yhtiössä laskeltetiin, että parempaa bisnestä tehdään siltikin pelkästään levyjä ja mp3:sia myymällä.

Swift on kuitenkin poikkeus. Streamauspalveluista poisjäämiseen ei järin monella artistilla ole nykyään enää varaa. Nihkeimmissä tulevaisuuden visioissa levynmyynti lakkaa tulevaisuudessa tyystiin ja massia saadaan vain Spotifysta ja vastaavista palveluista.

Josta tulikin mieleen, että Youtube aloittaa ensi viikolla Spofitya vastaavan musiikkipalvelunsa Youtube Music Key, mikä varmasti aiheuttaa ruotsalaisfirmassa polvien tutinaa.

Suomessa on iät ja ajat ollut arkipäivää, että menestyneidenkin ja näkyvyyttä saaneiden bändien jäsenten on käytävä päivätöissä. Nyt siihen on herätty Englannissakin, kuten tämä artikkeli kertoo.

Suomessa musiikkibisneksen kokonaiskakusta äänitteiden vähittäismyynnin osuus oli viime vuonna vain kahdeksan prosenttia. Se tarkoittaa mitätöntä 67,3 miljoonan euron summaa. Jopa puolet tuloksesta tuli elävästä musiikista. Kasvua on kuitenkin hitusen, josta voidaan kiittää elävän musiikin kenttää. Suora lainaus Music Finlandin tutkimuksesta:

”Musiikkialan talouden rahallinen kokonaisarvo Suomessa on vuonna 2013 kasvanut 3,1 % edelliseen vuoteen verrattuna. Talouden arvo on nyt 863,2 miljoonaa euroa, verrattuna edellisvuoden 837,2 miljoonaan. Kasvu näkyy selvimmin elävän musiikin sektorilla, joka on nyt jopa 438,8 miljonaa euroa.”

Eli: jos haluaa Suomessa artistina menestyä, pitää keikkailla – ja paljon. Eri asia on, riittääkö kaikille halukkaille bändeille ja artisteille yleisöä tai edes kiinnityksiä klubeille.

Puhtaasti musiikkifanin näkökulmasta vuonna 2014 eletään lähes taivaassa: (lähes) kaikki maailman musiikki on klikkauksen päässä. Spotifyyn rahaa palaa joko kymppi kuussa tai sitten ei mitään, jos jaksaa kuunnella mainoksia eikä välitä siitä, että levyt ja soittolistat pyörivät satunnaissoitolla.

Jos artistien ahdinko uuden talousmallin puristuksessa tulee fanille välillä mieleen, niin ainahan voi lohduttautua sillä, että käydäänhän me silloin tällöin keikoilla, siitähän popparit saavat rahaa. Ja jos oikein tykätään, niin ostetaan konsertista jopa t-paita. Se on sitten musiikintekijän oma vika, jos ei viitsi lähteä tien päälle.

Saapa nähdä, kuinka monimuotoinen suomalainen musiikkikenttä on viiden vuoden päästä.

Taloudellisesti kannattamatonta harrastetoimintaa se on suurelle osalle tekijöistä jo nyt. Eivät suuret rahat ole ikinä alalla liikkuneet, mutta ennustan, että jatkossa yhä useampi niin sanotusti B-ryhmään kuuluva artisti tippuu liikevaihtomielessä kellaribändikastiin.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*