Muu maa ja Mansikkaniemi

Terveisiä Jeeslandiasta

GOPR2317

SAM_0022

Tulipahan taas lusittua parin viikon pötköttelyloma Thaimaassa. Oli varmaan noin yhdestoista kerta kun allekirjoittanut vieraili kauniilla Phuketin saarella. Syy moiseen frekvenssiin piilee siinä, että isäni asui ko. paikassa noin 15 vuotta. Kun jo kypsässä iässä oleva isäni vihdoin muutti noin vuosi sitten Thaimaasta takaisin Suomeen, oli se hienoinen helpotus myös siksi, että ei ollut enää syytä mennä Phuketiin –kiintiö kun alkoi olla aika tapissa.

IMG_7661

Mutta ei, siellä taas oltiin, sillä jonnekin lämpimään piti kuulemma päästä ja Phuketiin oli menossa samaan aikaan myös ystäviä. (Samalla lennolla oli myös, yllätys, yllätys, Saarijärveläisiä.) Saapumisen jälkeen ei ihan tultunut siltä että kotiin olisi tullut, mutta melkein tuntui siltä. Mikään ei ollut oikeasti muuttunut vaikka Phuket kovasti kehittyykin koko ajan. Samat tuktuk ja masaats-huudot kaikuivat, ylimaireiden sliipattujen räätäliliikkeiden sisäänheittäjien vaaniessa kadulla helppoa vastatullutta turistisaalista. Ei tullut saalista meistä, vaikka myyntimiesten ”terveterve”-toivotuksia ja kädenpuristuksia saimme väistelläkin – sen verran on tullut kokemusta.

SAM_0001

Niille joilla ei vielä Phuket-kokemusta (eikä räätälin tekemää pukua) ole, mainittakoon, että Tuktuk on siis mopoautoa vähän isompi kulkuväline, joka toimii taksiperiaatteella etukäteen sovitulla taksalla. Taksamittaria, turvavöitä eikä ilmastointia ole, vaan matkustajat istuvat pienellä katetulla avolavalla joko kylki, selkä tai naama menosuuntaan. Näillä sitten ajellaan joskus aika lujaakin kapeita, pimeitä, vilkkaita ja erittäin mutkaisia vuoristoteitä noin metrin- puolentoista turvaväleillä. Eli kun tullaan Thaimaahan, heitetään suomalainen turvallisuusajattelu roskiin ja ruvetaan ottamaan riskejä oikein kunnolla.

IMG_7119

Viimeisin villitys tuktukin tuunaamisessa näyttää olevan kuin suoraan keski-suomalaisesta karvanoppakorollasta: monen tuktukin avolavan etuseinää kun koristi järjettömän iso subbari, parikin erillistä vahvistinta ja useampi kaiutinelementti ripoteltuna sinne tänne seinää. Kun vielä katto ja seinät oli vuorattu vilkkuvilla värivaloilla, oli viihdejärjestelmä täydellinen – volumesta päätellen ainakin kuskien omasta mielestä. Thaimaalainen tyyli kun tuntuu olevan se, että kaikki mitä voi olla paljon, niin sitä on: jos on chiliä, pistetään paljon, jos on sokeria, pistetään sitäkin paljon (ihan liikaa), jos on ilmastointi, sen pitää olla täysillä ja jos on stereot, pitää nappuloiden olla kaakossa. Ainoa mitä ei siis ole paljon, on turvaväli maantiellä. Kun ja jos sitten tuktuk päräyttää jonkun perään kuudenkympin maantievauhdissa, tekevät etuseinään ruuvatut rosoreunaiset diskanttikaiuttimet mukavan kuopan otsaluuhun.

Eräs pidemmän päälle rasittava piirre Thai-kulttuurissa on ainainen ”jeesistely”. Vaikka ei ihan kysymystä ymmärrettäisikään, niin vastaus on usein ”jees jees”. Ja koska thaimaalaisten englannin taito on keskimäärin erittäin huono, niin kysymystä ei todellakaan aina ihan ymmärretä, mikä johtaa sitten usein ongelmiin ja väärinkäsityksiin. Kysymykset on syytä siis vääntää rautalangasta ja esittää vielä useasta eri vinkkelistä, jos haluaa olla varma että tuli ymmärretyksi.

Thai-kulttuuriin ilmeisesti kuuluu, että aina pitää hymyillä ja sanoa myöntävästi. Vihaisuus ja kielteisyys ovat siinä kulttuurissa erittäin pahoja asioita – syytä muistaa itsekin kun siellä liikkuu, ettei menetytä paikallisten ihmisten kasvoja. Maassa maan tavalla – sellaista sanontaa kuulee nykyään Suomessakin aika usein.

Mukava loma kaiken kaikkiaan, sisältäen sopivasti loikoilua ja toimintaa. Kävimme mm. ”kuiva”harjoittelemassa lainelautailua sitä varten tehdyssä simulaattorissa, jossa siis vettä puhallettiin paineella keinotekoista mäkeä ylöspäin ja itse yritettiin pysyä veden päällä paikallaan. Parin tunnin treenin jälkeen kykeni jo muutaman minuutin pysymään pystyssä ilman apuköyttä. Hauskaa hommaa kaiken kaikkiaan, harmi kun Saarijärven rantatyrskyt eivät ihan vielä tässä vaiheessa ilmastonmuutosta riitä harjoituspaikaksi.

IMG_7569 (1)

 

Toinen suositeltava aktiviteetti on käydä viidakossa kiitämässä puusta toiseen vaijerin varassa. Ylle tulee valjaat joiden varassa mennään vaijeria pitkin melkoista haipakkaa eteenpäin painovoiman varassa. Välillä tultiin puusta myös suoraan alaspäin. Pisin vaijeri oli 400 metriä pitkä. Todella jeesjees!

 

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*