Lomat tuli lusittua. Aika meni kuin siivillä Saarijärven kesälomaresortissa. Alku tosin näytti vähän huonolta kun ensimmäisenä lomapäivänä lämpömittarissa pönötti plus kuusi astetta. Lopussa meni sitten jo vähän paremmin – viimeisenä lomapäivänä asteita oli tasan parikymmentä enemmän.

Helteitä kesti ja on kestänyt niin pitkään, että lämpöaallon suurin wow-efekti onkin jo hieman väljähtynyt. Sisätilojen lämpötilan kannalta syksy alkaa jo toisaalta tuntua melko houkuttelevalta. Hyvä niin, koska sieltä se kuitenkin kohta tulee.

Kirmo(lo)illakin oli kerrankin lämmin ihan koko illan, tunnelmaa myöten. Jälleen kerran tapahtuman suurin merkitys oli sosiaalinen, ei niinkään musiikillinen. Ajan käyttö teltalla kun tahtoo painottua tuttujen kanssa turisemiseen, itse bändien seuraamisen jäädessä vähemmälle. Tässä mielessä väliajalla esiintyvä bilebändi on hieman turha, jos minulta kysytään, sillä olisi kiva että äänenpainetaso antaisi edes jossain välissä mahdollisuuden juttelemiseen ilman huutamista. Joku akustinen duo tai vastaava voisi olla parempi. Tiedän ainakin yhden kohtuuhyvän sellaisen.

Viimeisenä lomapäivänä kävimme jälleen yhdessä jo aiemmin mainostamistani Saarijärven mainioista etnisistä ravintoloista. Paikka on atmosfääriltään melko autenttinen, joten pienellä mielikuvituksella voi vaikka hetkeksi tuudittautua jonkinlaiseen etelän matkan tunnelmaan – etenkin kun ulkona paahtaa aurinko ja päällä on pelkät shortsit ja t-paita. Ainoa, mikä poikkeaa selvästi originaalista tuotteesta, on ravintolan sisälämpötila, sillä alkuperäismaassa tekee usein mieli vetää villatakkia päälle ilmastoinnin pauhatessa (aina) täysillä. Saarijärvellä sen sijaan tuli hiki vaikka ruoka ei ollut edes tulista.

Nyt on kuulemma viimeinen helleviikko menossa. Harmi, kun hellettä ei voi pakastaa. Voisi sitten talvella taas hetkeksi kokea sen wow-efektin. No, ainahan sitä voi matkustaa sinne etelän maahan ja pysyä kaukana ravintoloiden sisätiloista.