Muu maa ja Mansikkaniemi

Kotimaista yrittää mutta saarijärveläistä pukkaa

Saarijärvi suvena 2014

Pienenä poikana ollessani mökillä Kannonkoskella minulla oli monesti mukana joku lentävä vekotin, yleensä leija tai lennokki.

Muistan selvästi, että kun lennokki oli mukana, niin tuuli niin vietävästi, ettei lennokkia voinut lennättää. Sitten seuraavalla kerralla, kun otinkin leijan mukaan ja jätin lennokin kotiin, niin oli aivan pläkätyyni.

Sama suhde sääherraan jatkuu edelleen: lomalla ollaan ja kelit on mitä on. Leija on hajonnut jo kauan sitten, mutta onneksi on tämä bloggaaminen sentään, makaamisen ja lukemisen lisäksi.

Niin, ja voihan aina shoppailla. Saarijärvi on kumma paikka, kun teen selvästi enemmistön vähistä vaateostoksistani täällä. Taaskin mukaan tarttui kaikenlaista kivaa paikallisista vaateräkeistä, vaikka Helsingissä olisi kaikenmaailman kappaalit, jak-an-jonesit, stokkat ja niin edelleen. Mutta mitä se kertoo a) vaatemaustani tai b) paikallisesta vaatetarjonnasta, niin se jääköön ulkopuolisten määriteltäväksi.  Ehkä kyse on enemmänkin siitä, että Saarijärvellä on vaateräkit ovat helpon matkan päässä, täällä löytyy aikaa niitä koluta ja monesti hintakin on ollut kohdallaan. Ei sillä että, minkäälainen shoppailu olisi Saarijärvelläkään yhtään enempää lempipuuhaani, mutta on se sentään helpompaa kuin ruuhkasuomessa.

Toinen tarjonta, mitä tulee usein ja helposti hyödynnettyä on Saarijärveläinen etninen ruoka. Ei todellakaan tarvitse lähteä etelään etsimään hyvää eksoottista sapuskaa, sillä paikallisten ravintoloiden kestää helposti kotimaisen ja miksei kansainvälisenkin vertailun. Pääpiirteissään ravintolaan mahtuu aina eikä tuote ole hinnalla pilattu. Minusta se, että monesti tekee mieli ottaa Saarijärveltä take-awayt mukaan Helsinkiin lähdettäessä, kertoo jo paljon.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*