Kävelin Sardinian saaren koillisrantaa paahtavan auringon alla ja etsin vettä. Turkoosinsininen meri oli aivan rannassa, mutta sellainen vesi ei kelvannut, vaan haaveilin pullosta raikasta juomavettä. Olin kävellyt jo yli kolme kilometriä kohti paikkaa,missä navigaattorini mukaan sijaitsi ostoskeskus. Koko matkalla sinne en ollut nähnyt ainoatakaan ruokakauppaa tai edes kioskia.
Toiveeni olivat nyt korkealla, kun ostoskeskus lähestyi. Sitten paljastui kuiva totuus: Dior, Bvlgari, Luis Vuitton ja Cartier olivat hyvin edustettuina, mutta paikallista siwaa ei löytynyt mistään. Jatkettuani matkaa eteenpäin saavuin satamaan, jossa oli lisää tavaraa myytävänä. Näytillä oli mm. Maseratin, Lamborghinin ja Bugatin keskihintaista kalliimpia automalleja. Olisihan se pitänyt jo arvata laiturissa lepäävien huviveneiden (lue: jahti) koostakin. Täältä mitään vettä saa.
Olin Sardiniassa työmatkalla. Paikka ei kuulu suomalaisten suosimiin turistikohteisiin, eikä yhtään suomalaista tullutkaan vastaan missään. Sen sijaan muita Euroopan kansallisuuksia, itä- ja länsinaapurit mukaan lukien, oli ilmaantunut paikalle. Ravintolan tarjoilija tosin tunnisti meidät kolme miehistön jäsentä suomalaisiksi. Olimme tästä hyvin otettuja.
Saavuimme Sardiniaan meille niin tyypilliseen aikaan aamuyöllä. Tästä alkoi työpäivämme vaarallisin vaihe: matka autokyydillä hotellille. Kuljettaja päästeli kapeaa ja mutkittelevaa tietä säkkipimeässä reilua sataa viidenkympin alueella. Tuntuu joskus turhauttavalta, että me kouluttaudumme ja harjoittelemme jatkuvasti, jotta lento olisi mahdollisimman turvallista ja kuitenkin suurin riski työssä on se, että joku ulkomaan autokuski ajaa meidät kaikki rusinaksi joko näyttämisen halustaan tai ajatellen, että meillä on kuitenkin niin kiire. Eli siis aivan turhaan.
Turhaa kiirettä ei tarvitse kuitenkaan lähteä Italiaan asti etsimään. Helsingissä kuntosalin parkkipaikalla on aina hirveä tungos niihin ihan lähimpiin parkkiruutuihin, ettei vaan tarvitsisi kävellä (siis liikkua, kuntoilla) jostain kauempaa, vaikka siellä kauempana on paljon parkkitilaa. Meidän taloyhtiön roskishuoneessa se lähin sekajäte astia pursuaa aina yli, vaikka metrin kauempana olisi aivan tyhjä samanlainen. Halloo???
Yksi päivä ajaessani Itiksen ostoshel…ostoskeskuksen parkkihalliin oli tilanne sama kuin aina ennenkin: yläparkki aivan tukossa mutta alatasolla hyvin tilaa. Mitä järkeä on väkisin tunkea sinne ylätasanteelle ja etsiä siellä minuuttitolkulla paikkaa? Kun siinä voi käydä niin, että paikka on lopulta kaukana liukuportaista ja pitää sitten kävellä pitkä matka. Eikö olisi helpompi vain ajaa suoraan sinne alaparkkiin, josta saa paikan nopeammin ja lähempää hissiä ja mennä sitten hissillä suoraan sinne kauppakerrokseen? Se vain tuntuu, että paikka on turhan kaukana kun se on yhden kerroksen alempana. Voi ollakin, mutta sieltä pääsee nopeammin shoppailemaan – ja mikä parasta, nopeammin pois shoppailemasta.
