Minun luontoni

Kissanpäivät, vain kissoilla?

 

Hei vaan pitkästä aikaa!

Kiireinen alku vuodelle 2014, ja kiire jatkuu huhtikuuhun asti! Ylioppilaskirjoitukset, kirjaprojekti,työt,pääsykokeet ja ennakkotehtävät vievät aikaa niin, että tiskit kasaantuvat,pölyä alkaa kerääntyä kodin nurkkiin ja liikunnan määrä on vähentynyt… Nämä ovat olleet asioita, jotka menivä aiemmin kaiken muun edelle…

Helsingissä asuessa kuitenkin huomasin ns.arkikävelyn (hyötyliikunnan) lisääntyneen. Saatamme olla käyttämättä autoa kaksikin viikkoa! En myöskään käytä julkisia, tai ainakin harvemmin. Saatan kävellä joinakin päivinä melkein huomaamatta sen 11 km. Nykyisin puen verkkarit kouluun mentäessä! Kun pääsen koulusta, pistän juoksuksi ,ja kierrän meren puolelta kotiin.

Herään aamulla n.klo 6 , tulen kotiin n.klo 16.Laitan ruokaa,vähän siivoan,sitten kouluhommia ja vähän töitä…klo onkin yhtäkkiä jo 11 illalla…kello lähenee 1 ennen kuin pääsen sänkyyn.Sitten kun olen saanut kaikki työ ja kouluhommat valmiiksi,on sunnuntai ja iltapäivä.Ajattelen, nyt haluan istua hetkeksi sohvalle ja tyhjentää mielen suklaalevyn ja hyvän elokuvan avulla… Jo viiden minuutin istumisen jälkeen huomaan…se tiskivuori, pyykkivuori,pölyt ja kissojen karvat…ja mitä vielä?

Kyllähän ne siellä minua odottaisivat vielä sen elokuvan jälkeenkin, mutta kun on mieli tällainen,ettei voi rentoutua ennen kuin kaikki on hoidettu. Onko tämä yleinen vaiva, vai olenko yksi miljoonasta joka sairastaa tätä tautia?

Katson kissojani,voi sitä ilmettä,sitä haukottelun määrää, piiiiiitkiä venytyksiä ja sitten taas lämpöiselle kerälle.Vaaleanpunainen kirsu vaan paistaa pehmeitten ja pörröisten tassujen välistä…

Ehkä voisinkin ottaa mallia näistä kissoista! ?

Tulevana viikonloppuna laitan jalkaan kukkahousuni,mummin tekemät villasukat, kaivan kaapista paksuimman viltin johon kapaloin itseni ja menen makaamaan sohvalle, kissojeni viereen. Ummistan silmät maailmalta, vaikkakin vain hetkeksi.

Kissanpäiviä vain kissoilla? Ensi viikonloppuna myös minulla. ;)

DSC_6003-2

DSC_0081-2

 

 

Kommentit

  • Tarja

    Minä taidan kuulua kans siihen vähemmistöön joka ei vaan osaa rentoutua jos on jotain tekemättä. Eli… en rentoudu koskaan? Aina on jotain tekemistä, päivässä ei vaan riitä tunnit tämmöselle kiireiselle ihmiselle. :)

    • Annika Liinanki

      Moikka Tarja!

      Kiva kuulla että en ole yksin asian kanssa ;)

      Päivässä ei riitä tunnit, se tunne on ollut niin monesti itselläkin!
      Kiire on toki usein itse aiheutettua, mutta joskus elämäntilanne on vaan sellainen, että juuri sillä hetkellä kaikki pakkaantuu yhteen …

      Itselläni tilanne helpottaa hieman hutikuun puolessa välissä,sitten nostan hetkeksi jalat kattoon! Ainakin aion yrittää ;)

      Toivottavasti myös sinä saat otettua aikaa itsellesi,ja hieman rentoutua.Joskushan se on pakko, että jaksaa sitten taas painaa :)

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*