Meri Lumela

Tavoitteena maailman paras koulu

Suomi elää osaamisesta tänään ja vielä vahvemmin tulevaisuudessa. Nopeasti muuttuvassa maailmassa hyvää koulutusta arvostetaan ja osaajista kilpaillaan niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.

Suomalainen koulu saa tunnustusta maailmanlaajuisesti. Kansainvälisessä vertailussa suomalaisten nuorten osaaminen on edelleen erinomaista, joskin nähtävissä on myös selkeitä huolenaiheita. Mm. alueellisiin oppimisen eroihin ja sukupuolten välisiin oppimistuloksiin on syytä kiinnittää huomiota.

Elinikäisen oppimisen valmiudet, oppimistaidot ja luottamus itseen oppijana syntyvät jo lapsuudessa. Yhdenvertainen, tasa-arvoinen ja laadukas varhaiskasvatus sekä oikea-aikainen ja riittävä tuki tulee olla tarjolla jokaiselle lapselle ja perheelle. Varhaiskasvatusoikeuden rajaukset tuleekin poistaa ja parantaa varhaiskasvatuksen laatua mm. pitämällä lasten ja aikuisten suhdeluku tasolla, joka mahdollistaa ohjauksen, turvallisuuden ja läsnäolon.

Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tulee muodostaa lapselle eheä kasvun ja oppimisen polku, joka tarjoaa eväät terveeseen ja turvalliseen kasvuun ja antaa jokaiselle nuorelle hyvät valmiudet opintojen jatkamiseen toisella asteella.

Koulutukselle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen riippuu siitä, miten koulun käytössä olevat voimavarat mahdollistavat työskentelyn ja koulutyön kokemisen mielekkäänä ja arvostettuna. Ammattitaitoiset opettajat ja koulunkäynninohjaajat, toimiva moniammatillinen yhteistyö, oikein mitoitetut resurssit sekä turvalliset ja terveelliset tilat ovat lähtökohta koko kouluyhteisön hyvinvoinnille ja siten hyvälle oppimiselle ja osaamiselle.

Tasa-arvoinen ja laadukas koulutus antaa parhaat mahdolliset lähtökohdat jokaiselle lapselle ja nuorelle, mutta on samalla mitä suurimmassa määrin myös elinvoimaisen ja menestyvän yhteiskunnan perusta. Kaikkien koulutusasteiden voimavaroista huolehtiminen on tuottavaa hyvinvointipolitiikkaa.

Kommentit (1 kpl)

  • "Paras", kontekstisensitiivisyys, monitulkintaisuus

    Miksi ”maailman paras” ei ole retorinen ilmaisu ja siten mahdollisesti ”tyhjä väite” tai ”suggestio”?

    Onko ”arvostus” subjektiivinen? Kyllä on. Mitä se siten tarkoittaa? Onko se välttämättä olemassa?

    Riippuuko ”ymmärryksen taso” koulusta, miten? Riippuuko se opettajista? Entä itsenäiseen opiskeluun kykenevät? Ovatko kaikki oppiaineet samanarvoisia?

    Mitä tarkoittaa ”parhaat mahdolliset lähtökohdat”? Miksi tämä ei olisi myös geneettistä?

    Entä, onko kaikilla oikeus siihen, miksi, miten? Mikä on oikeus? Miten se syntyy? Onko se näkemys? Luonnonilmiö?

    Muuta:

    Modern free schools have a lot to learn from anarchist education
    https://www.theguardian.com/teacher-network/teacher-blog/2013/jan/31/modern-free-schools-anarchist-education-exhibition-london

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*