Mehtä Pena

Sillanrakentajien palkkaseurantaa

Aihe alkoi kiinnostamaan kun huomasin Viitasaaren kääntösillan lähettyvilla muistokiven. Kivessä oli laatta jossa luki ”tämä silta rakennettiin 1865-1866 hätäaputöinä.” Hain tietoa tästä siltatyömaasta alkuun tuloksetta. Sitten yleisövihjeiden perusteella löytyi mm seuraava kuvaus.Esko Pasasen luennosta jossakin kirkon luentotilaisuudessa.

”1860 luku oli vaikeiden katovuosien, nälänhädän ja kulkutautien surkea vuosikymmen. Pahimmat vuodet olivat 1866 -1867. Konstantin kertoo Lepolan vanhuksen muisteluissaan järkyttävän kuvauksen jouluaatosta, kun Kokkilaan saapui monikymmenpäinen kerjäläisjoukko nälän ja sairauksien runtelemana. Heille osoitettiin vanha savutupa suojaksi, jonka oljille he pääsivät lepäämään. Muuripadassa keitettiin velliä ja Kokkilan emäntä itse koitti hoivata sairaita. Hädässä oleville järjestettiin valtakunnassa hätäaputöitä. Viitasaarella ryhdyttiin rakentamaan siltoja. Haapasaaren molempiin salmiin rakennettiin kivisillat 1867 ja 1868. Valtiolta saatiin Venäjältä ostettuja jauhoja palkkoihin. Työmaa oli lukkari Sarlinin komennossa ja hän kertoo, kuinka kirkossa annetun julistuksen jälkeisenä aamuna salmen rannalla odotti 900 miestä ja 300 hevosta töiden alkamista. Hevosmies sai 5, jalkamies3, ja nainen 2 naulaa jauhoja päivässä. Useita vaivalloisia Helsingin matkoja Konstantin joutui tekemään jauihojen takia.

Melkoinen työmaa sanoisin. Pyytäisin sinua arvon lukija käymään tuossa kääntösillan pielessä. Laita sitten vaikkapa silmät kiini ja kuvittele tuon salmen molemmille rannoille ja Porthanin puistoon 900 työmiestä ja 300 hevosta kärreineen, lapioineen, ja muine työvälineineen ja Konstantin Sarlin heille osoittamassa mitä kunkin pitää tehdä.

Yksi naula on 454 gr. Miehen päiväpalkka oli siis vajaa puolitoista kiloa venäläisiä jauhoja. Naisen palkka (900 gr.) näytti tuollon olleen 66 % , joten eteenpäin on samapalkka-asiassa menty. Mikä lienee ollut bruttokansantulo, ja ostovoiman kehitys tuohon aikaan. Mutta näillä palkoilla moni isokin perhe joutui toimeentulemaan.

Nyt teen ajassa jättiloikan 100 vuotta. Olemme siis vuodessa 1965. Silloinkin elettiin ahtaita aikoja, Hallitukset kaatuivat ja virkamieshallitukseenkin jouduttiin turvautumaan. Mutta tuntui että kovin moni ei suoranaisesti joutunut kokemaan nälkää. Minä muistan nuo ajat kovin innostavina. Henkinen ilmapiiri oli parempi silloin kun nyt. Aloitin sinä vuonna työelämän. Sain vakituisen, mielestäni hyvän työpaikan. Palkkani oli 700 mk kuukaudessa joten minulle jäi verojen jälkeen 21 mk päivältä käteen. Tuolla päiväpakalla sai siihen aikaan n 55p maksavia ruisjauhoja 38 kg.

Nyt teen puoliloikan. Siirryn eteenpäin 50 vuotta. Tullaan siis vuoteen 2015. Pianhan tuo allakka taas vaihtuu. Luulen olevani selvillä esim. mitä alipalkattu hoitoalan työntekijä tai ehjän työuran tehnyt yrittäjäeläkelainen ansaitsee. Oletetaan että tuommoinen karkea keskiarvo voisi olla vaikkapa 1700 euroa jolloin päiväansio olisi 77 e. Pajonkohan tuolla summalla saisi ruisjauhoja? Nyt oli pakko lähteä markettiin. Ruisjauhoja ei ollut tarjouksessa. Harva niitä ostaa, siksi niitä ei laiteta tarjoukseenkaan. Meilläkin ruisjauhoja käytetään vain puolukkapuuroon ja muikkujen jauhottamiseen. Yllättävän kallita olivat jauhot mielestäni. Puolta kalliimpia kun vehnäjauhot. Kilon pussi ruisjauhoja maksoi 1.07 Laskutoimitus osoittaa tulokseksi 72 kg Siis sittenkin puolta enemmän kuin 50 vuotta sitten. Minä saisin Konstantin lukkarin tavoin tekemään monta vaivalloista matkaa mutta vain  markettiin jos hankkisin päiväansiollani ruisjauhoja.

Nyt kun on taas ankeat ajat ja käyrät menee minne menneekään, hallitus ei saa päätöksiä aikaan, ja lama senkun jatkuu, voisi olla hyvä joskus suhteuttaa asioita. Ei tiedä vaikka nykytilanne näyttäisi tässä valossa paremmalta. Kuinka monta kiloa ruisjauhoja sinä saisit päiväansiollasi olipa se sitten palkkaa, työttömyyskorvausta, tai eläkettä ?

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*