Mehtä Pena

Kuulokkeet Kuplapakkauksessa

Korvakuulokkeet ovat hyvä keksintö. Niiden avulla elämä sujuu rauhallisesti.Varsinkin jos kuulo on alentunut, niinkuin nyt saattaa vanhemmiten käydä, ne ovat mainio, etten sanoisi välttämätön ratkaisu. Ilman niitä voi tulla kränää siitä mille volyymille tv säädetään. Samoin siinä voi kaikessa rauhassa toinen ruokakunnan jäsen lauantaisin katsoa Kettua ja toinen YleLeaksia.

Automatkoilla kuulokkeet ovat myös tarpeen, varsinkin jos takapenkillä matkustaa nuorisoa. Tällainen tilanne oli meillä viime viikonvaihteessa. Lähdimme kaikin puolin hyvin varusteltuna automatkalle kohti pääkaupunkiseutua. Tämä varustelu tarkoittaa sitä että oli mukana pino voileipiä, iso pussi pehmytkarkkia, mehua sekä kaksi tablettitietokonetta korvakuulokkeineen takapenkillä matkustavia teini-ikää lähestyviä pojanlapsia varten. Kokemuksesta tiesimme että viimeksimainittujen avulla matkasta voisi tulla lähtulkoon siedettävä melun suhteen.Nyt tulen varsinaiseen draamaan. Toiset korvakuulokkeet olivat siinä lähtötohinassa jääneet pois matkasta. Poika 13 v siis kuunteli kuulokkeilla kyllä RealMadridin ja FC Barselonan välistä jalkapallo ottelua ja kannusti suosikkiaan reippain karjahduksin . Neiti 11v yritti puolestaan katsoa jotain kokkikilpailua jossa myös katsojat elivät suosionosoituksin mukana. Kuullakseen edes jotain hän pisti äänenvoimakkuuden tappiin.

Nyt alkoi tunnelma tiivistyä myös etupenkkiläisillä. Varsinkin miespuolisen apukuskin pinna oli alkoi olla lähellä katkeamispistettä. Selvittiin sentään kunnialla Hirvaskankaalle asti. Siinä vaiheessa oli kypsynyt päätös jos mahdollista hankkia myös toiset korvakuulokkeet. Ne löytyivätkin pienellä etsimisellä huoltoaseman hyllystä. Kaikki näytti onnistuvan erinomaisesti. Matkarauha olisi turvattu ainakin pariksi tunniksi eteenpäin.

Tyttö takapenkillä yritti avata kuplapakkaukseen pakattuja kuulokkeita. Sitkeydestä ei häntä voinut syyttää, ainakin varttitunnin hän sinnikkäästi yritti repiä pakkausta auki. Viimein oli alistuttava pyytämään apua isolta veljeltä. Poika tarttui pakkaukseen itsevarmoin ottein. Aikansa revittyään ja reuhdottuaan hänenkin oli antauduttava. ”Voitko sinä pappa avata tämän, kuului kysymys apukuskille”? Tottahan toki anna tänne, kyllähän tuo nyt sentään mieheltä aukeaa. Tästä alkoikin varsinainen moniottelu.Paljailla kynsillä ei saanut pakkauksesta minkäänlaista otetta. Saumat eivät puristelusta ja painalluksista huolimatta auenneet milliäkään. Kynänkärki, eikä avainnipun lukuisista erimallisista avaimista yksikään suostunut läpäisemään kalvoa eikä saumoja. Ei edes senjälkeen kun pakkausta oli raivokkaasti poljettu lattiaa vasten toivossa että johonkin kotaan syntyisi edes pieni halkeama. Hansikaslokerosta ei löytynyt kuin yksi muovinen kertakäyttöveitsi. Sen varsi katkesi heti ensimäiseen yritykseen.

Nyt tilanne alkoi tuntua toivottomalta. Päätinkin ruveta tarkkailemaan tienvartta, josko sinne olisi joltain pudonnut sakset, puukko, tai joku muu teräase. Turha toivo. Huolellisia on kulkijat olleet. Mitä nyt vähän hampurilaispapereita ja juomatölkkejä olivat viskoneet tienpenkalle. Mutta sitten sytytti. Poiketaan seuraavalle P-levikkeelle sieltä nyt luulisi jotain apua löytyvän. Toivo heräsikin välittömästi. Tosin puukkoja tai sakseja ei tännekään oltu jätetty. Mutta jotain joka saattaisi ratkaista ongelmatilanteen. Kaljapulloja oli suomalaiskansalliseen tapaan säretty pysäkkialueelle runsain mitoin. Ei muuta kun sopivankokoinen teräväsärmäinen pullonkappale ja sillä nirhaamaan kuplapakkausta rikki. Mutta ei ollut kovin käteväntuntuinen tämäkään työkalu. Lasisirpaleesta oli vaikea saada pitävää otetta ja pakkaus piti edelleen pintansa ehjänä. Sensijaan operaattorin sormeen tuli matkakumppaneissa jonkinmoista kauhua herättävä haava.

Tässä vaiheessa seurueemme teki päätöksen poiketa seuraavalle huoltoasemalle ja etsiä sieltä apua. Huoltoaseman kassapöydällä oli pienet näppärät sakset. Niillä kassapoika yllättävän helponnäköisesti leikkasi kuplapakkauksen auki ja ojensi kuulokkeet omistajalleen. Kaikesta harmista voi ottaa oppia. Minulla on nyt avaimenperänä 16 osainen pieni kääntöveitsi. Tämä aseenani aion vastaisuudessa käydä taisteluun liian lujia kupla- ym. pakkauksia vastaan. Toivottavasti vain en joudu pidätetyksi teräaseen kantamisesta yleisellä paikalla.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*