Tulipa käytyä Juha Tapion konsertissa Viitasaari areenalla. En ole musiikki ihmisiä. Minulla ei ole oikeastaan olemassa minkäänlaista musiikkimakua. En osaa laulaa en myöskään  soittaa mitään. En liioin tunne nuotteja, tuskin tiedän miten päin nuotit on piirretty paperille. Kun nyt yritän kirjoittaa jotakin Juha Tapion konsertista niin lähestyn asiaa täysin asian tuntemattomalta tasolta. Ehkä asiantuntijoiden ei kannatakaan  lukea tätä pitemmälle.

Täytyy  ainakin  sanoa että konsertti oli kaiken kaikkiaan  vaikuttava. Lavalla tapahtui koko ajan  niin paljon että minäkään en ehtinyt haukottelemaan puhumattakaan nukahtamisesta. Tosin  alkuvaikutelma äänen voimakkuuden ja kirkkaiden valokeilojen ja muiden tehosteiden johdosta oli lievästi sanoen vähintäänkin shokeeraava. Oli tunne että musiikki jollakin tavalla syöksyy päälle, ja alkaa ravistelemaan sisuskaluja.

Aika pian kuitenkin sain tilanteen vakiinnutettua  siihen malliin että pystyin tekemään jo jotakin huomioita yhtyeen lavaesiintymisestä, sanoista, ja jopa musiikistakin.   Minusta näytti että bändi toimi erittäin hyvin yhteen. Olen ennenkin pannut merkille että jos soittajilla näyttää olevan hyvät välit ja hauskaa keskenään sitä on mukava katsella ja kuunnella vaikka nyt ei kovin paljon musiikista ymmärtäisikään. Tästä annan kyllä porukalle hyvän arvosanan.

Railakkaasti he soittivat myös. Kyllä tuommoinen railakas soundi on parempi kun semmoinen vähän laahaava kolistelu. Kainuulaisella rumpalilla oli kyllä välillä sen näköinen vauhti että jos klapikoneella, jossa myös täytyy muutamaa vipua hallita pääsisi tuohon vauhtiin, pystyisi heittomotin hintaa laskemaan heti kympillä. Yritin seurata kitaroita erottaakseni mikä ääni tulee tulee kenenkin soittimista, mutta en oikein osannut erottaa. Olin alkuun epävarma kuka soitti bassoa vaikka bassokitaran jumputuksen erotinkin. Mutta ääntä lähti ehkä äänenvahvistimet olivat myös huippuluokkaa. Itse olisin yllä jonkun verran ruuvannut suuttimia pienemmälle, mutta kaikesta päätellen ne olivat sopivalla tasolla muuta yleisöä ajatellen.

Juha Tapio on kiinnostava persoona. Hän on selvästi sekä runoilija että urheilija niin kuin monet muutkin esim. Tapio Rautavaara olivat. Täytyy olla huippukuntoinen kaveri pystyäkseen tekemään ne liikkeet jotka hän konsertin aikana teki. Hauska tuommoista hyppelyä oli  seurata. Jalkapalloharrastus on selvästi antanut vauhtia lavatyöskentelyyn. Hyppykorkeudesta päätelleen Juha Tapio on parhaimmillaan maalinedustan pääpelissä.

Runoilijana ja tekstin tekijänä jäi vahva vaikutelma että hänellä on enemmän sanottavaa kuin iskelmien ja popmusiikin sanoittajilla keskimäärin on. Jotakin syvällisempää ja elämän makuista   pohjavirettä niissä on. Tosin minä putosin aika usein teksteissä kärryiltä. Ei ollut minulle tarpeeksi selkeää tarinaa. Yritin tarkasti kuunnella ketä siellä junassa oikein matkusti ja mitä heillä oli mielessään mutta ei selvinnyt. Tässä suhteessa  ero vanhoihin laulun tekijöihin kuten esim.  Junnu Vainioon on mielestäni selvä. Jos vertaa esimerkiksi Junnun tekstiin Kaamasen tiellä niin niin siinähän  ei tarinan suhteen jää epäselvyyksiä. Luulen että kova musiikki hieman hämäsi ainakin minua tekstien sisällön suhteen. Nuoremmat varmaan olivat paremmin mukana teksteissäkin.

Mielenkiintoinen ilta. Kiitos järjestäjille. Kyllä Juha Tapiossa on YTYÄ.