Marjan Puu

“Kirjat ovat painavia, koska niissä on koko maailma.”

Kuten ehkä olen jo aiemminkin kertonut, kirjoitan erittäin mielelläni. Luen myös paljon ja erilaisia kirjoja. Aloitettuani voin laskea kirjan kädestäni, koska en unohda tarinaa ja kohtaa, jossa olen menossa, helposti. Mutta miksi luen? Se onkin sitten hankalampi kysymys.

Kirjat ovat pakopaikka, turvasatama, keskellä epävarmaa maailmaa. Sinne voi paeta aina kun haluaa. Henkilöt kertovat sinulle paljon, mutta sinun ei tarvitse kertoa heille mitään. Voit vain hypätä heidän elämäänsä ja seurata sitä sivusta, olematta tarinan päähenkilö. Kirjoista myös oppii paljon, ja vähän enemmänkin. Vaikka eivät kaikki kirjat ole niin tiivistettyjä tietopakkauksia kuin koulukirjat, voi jokaisen kirjan avulla löytyä uusi näkökulma maailmaan.

Sen takia minä luen. Kirjaimia, jotka muuttuvat tavuiksi ja siitä edelleen sanoiksi. Päivittäin luen useita lauseita, viikottain useita tarinoita. Joka kuukausi luen useita kirjoja. Vuosittain luen… paljon ja osittain huomaamattani. Sanat ovat kauniita. Kielikuvat rikastuttavat. Tarinat vaikuttavat ja koskettavat syvästi. Henkilöihin tutustun, koska heissä on aina jotain, johon samaistua.

Lukiessani maailma ympäriltäni katoa. Saatan itkeä, nauraa ja hämmentyä. Joka tapauksessa, elän tarinaa. Joskus ehkä hyräilen ääneen tai kuuntelen samaa musiikkia kuin henkilöt. Joskus kirjan lukemisen jälkeen tuntuu kuin olisi kirjan päähenkilö. Joskus toivoisi, että olisi voinut auttaa jotakin kirjan henkilöistä. Lukiessa voi joko sukeltaa syvälle tai purjehtia ihan vain pinnalla, voi katsoa syvemmälle tai nähdä vain pintapuolen. Se on onni.

Nyt varmaan yhden jos toisenkin mielessä herää kysymys: Mitäköhän tuo sitten lukee? Vastaus on, että aika paljon koulukirjoista herkkiin runoihin ja sanomalehdistä nuorten romaaneihin. Suosikkikirjailijoita/-kirjoja on vaikea nimetä, mutta Minna Canthista pidän paljon. Roope Lipastin huumori on hauskaa ja Nälkäpeli-kirjat vievät mukanaan. Harmaata valoa (Ruta Sepetys) kuuluu suosikkikirjoihini, samoin Karikko (Seita Vuorela), joka on kaunis hämmentävällä tavalla. Pikku Prinssi on täynnä mahtavia oivalluksia, ja Me tarvitaan uudet nimet (NoViolet Bulawayo) laittaa miettimään tätä maailmaa.

Kirjat antavat minulle siis erittäin paljon. Olisi erittäin hauskaa kuulla teidän lukukokemuksistanne. Tai ainakin joku lempikirja tai -kirjailija, tai joku kirja jota suosittelette minulle. Sen voisitte kirjoittaa tuonne kommentti kenttään.

♥:llä Marja

 

Kommentit

  • mehtä-pena

    Olipa mukava lukea juttusi. Äsken oli jossain lehdessä uutinen että osa 16 vuotiaista pojista ei ole vielä lukenut yhtään kirjaa. Jotenkin surullista jos näin on. Minäkin olen ollut kova lukemaan ainakin lapsena ja nuorena. Erikoisesti muistan sellaisen historiakirjasarjan kun “kumpujen yöstä” Siinä oli tarinoiden muodossa kertomuksia alkaen siitä kun ensimmäiset suomalaiset asuttivat tätä maata. Suorastaan ahmin noita juttuja. Kirjat olivat tietokirjakokoa ja sarjaan kuului kymmenkunta erillista kirjaa. Lieköhän tätä enää mistään saatavissa. Kovin paljon ei tule nykyään suoraan luettua. Netistä yritän kyllä kaivaa kertomuksia ja juttuja jotka kiinnostavat. Olen yrittänyt jotenkin elvyttää omaa tarinankertomistaitoa, Siinäkin vierähtää ainakin oma aika mukavasti.

  • Kristina Palo

    Lukeminen on tosi mukava harrastus. Nuorena luin paljon, sitten tulivat “ruuhkavuodet”, jolloin se jäi vähemmälle. Mutta nyt eläkkeellä ollessa on taas ihanasti aikaa lukemiselle. Kirjastoautosta voi lainata sekä lehtiä että kirjoja. Oikein uppoudun teksteihin ja unohdan ajankulun. En suosittele mitään erityistä, koska makuja on niin paljon, yksi sopii yhdelle toinen toiselle. Lukeva ihminen kyllä löytää mieluiset kirjat ja lehdet, vaikkapa sarjakuvat. Jatka vaaan hyvän lukuharrastuksen parissa, siinä saa mielikuvitus lentää….

  • Marja

    Nääääääin paljon kiitos kommenteistanne :) Minua ilahduttaa suuresti, että viitsitte aina kommentoida kirjoituksiini!
    Pena, olen aivan samaa mieltä siitä, että joidenkin ihmisten lukemattomuus on surullinen asia. Jokaisen pitäisi löytää edes joku kirjasarja tai tyylilaji jota lukee. Oli Se sitten sarjakuvat tai historialliset romaanit tai jotain muuta. Myös itse tarinoiden kertominen on kyllä palkitsevaa :)
    Kristiinalle vielä sen verran, että lapsena minäkin kävin kirjastoautolla (sivukyläntyttö kun olen) Nykyään on kyllä helppoa kun kirjasto on aivan koulun vieressä. Ja lukemista kyllä minun laajalla maullani löytyy, joskus jopa niin paljon, että kohtaan valinnan vaikeutta :)

    Joka tapauksessa Kiitos vielä kertaalleen kommenteista :)

  • Emmu

    Puit, Marja, sanoiksi ajatuksiani kirjoista, sivuista, sanoista ja tavuista. Meistä kaikki käsittelee lukemaansa eri tavoin, minä kuulen ne äänet, mitkä luen ja näen ne maisemat, jotka minulle sanoin kirjan sivulle maalataan ja se antaa minulle paljon nautintoa!

    Haluan antaa kirjavinkkejä vain muutamasta kirjailijasta… Olen lukenut aistit täysin valppaiksi heränneinä kaikki Joanne Harrisin romaanit. Milloin herahtaa vesi kielelle, milloin tunnen hiekan varpaideni välissä tai nenässäni appelsiinin tuoksun. Suosittelen!

    Toinen kirjailija, joka on onnistuneesti kuljettanut minut vieraisiin maailmoihin, on Khalid Hossein. Hänen kirjansa kertovat minareeteista kaikuvista rukouskutsuista ja Afganistanin hiekkaan sekoittuneen veren tuoksusta. Kirjat niin sanotusti sisältävät voimakkaita kohtauksia, mutta se tapa, jolla ne kuljettavat ihmisen mieleen ja ulkoiseen ympäristöön, on saanut ainakin minut pauloihinsa.

    Viime aikoina aikani on kulunut kirjoittamiseen, mutta kun saan luvan kanssa painaa läppärin kannen kiinni, avaan mieluusti toisen kannen, villasukat jalassa sohvan nurkassa!

    Talvea odotellen…

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*