Nyt oli aika toteuttaa monta vuotta muhinut ajatus Kevoreitin lentämisestä Sulaojan ja Utsjoen välillä. Matkaa tuolla reitillä kertyi reilut 70km ja aikaa lennolla meni hieman yli puolitoista tuntia.
Sulaojalla tuli heti kättelyssä lantalaisille muistutus, ettei kaikki ole niin kuin voisi olettaa:) Kevon patikointireitin parkkipaikkaa ei oltukaan aurattu koko talvena. Onneksi oltiin hyvissä ajoin paikalla ja ei kun lapiot heilumaan. Toinen pienoinen yllätys oli se, että tunturien laaksoissa lumi oli erikoisen höttöistä. Illalla piti vielä etsiä starttipaikka seuraavaksi aamuksi. Sellainen löytyi kelkkareitiltä hieman kelkalla kiitotietä polkien.
Haasteita tälle lennolle varautumismielessä oli monia. Ensimmäisenä ja tärkeimpänä lentosään arvioiminen tuleville päiville, lähes tuhannen kilometrin päästä. Toisena oli löytää kyllin kevyt varustus mukaan yöpymisiin ja triken vetämiseksi pois erämaasta jos. Tällainen tilanne olisi voinut olla edessä jos olisin joutunut tekemään jostakin syystä pakkolaskun luonnonpuiston alueelle. Jos näin olisi käynyt, niin olin varautunut olemaan maastossa 2-3 vuorokautta.
Lista lennonaikaisista lisävarusteista joita olisin pakkolaskutilanteen takia tarvinnut. Suurin osa varusteista oli matkustajan paikalla, sauvat ja aisat runkoon sidottuna.
- Lumikengät.
- Sauvat.
- Vetoaisat ja vetovyö triken vetämiseen.
- Talvimakuupussi.
- Pressu lumi kuopan peitoksi yöpymiseen.
- Makuualustat 2kpl.
- Ruokailuvälineet
- Kaasukeitin.
- Ruokaa riittävästi.
- Vaihtovaatteita.
- Sateliittipaikannin viestiyhteydellä.
- Paristoja
- Pieni akku.
Lennon jälkeen palatessani Utsjoelta Karigasniemelle paikallisen taksin kyydillä, samassa kuljetuksessa oli Karigasniemelle suuriin Saamelaisen merkkihenkilön hautajaisiin menossa oleva mies. Saamelaisten juhlapukuun pukeutunut mies kertoi Tenojoen vartta matkatessamme monta mielenkiintoista tietoa. Niin luonnosta, kuin joen varren asutuksesta ja paljon muusta.
Myöhemmin kohtaaminen paikallisen poroisännän kanssa, joka kävi lentolaitettani ihmettelemässä, saattaa aiheuttaa syksyllä lokakuussa uuden reissun samoihin maisemiin. Pyysi tulemaan poroerotteluun lentämään poroja kokoon tunturista ja kyytikin maittaisi. Syksy näyttää onko sopivia säitä moiseen hommaan. Olisihan se hieno elämys käydä kuvaamassa miten poroja erotellaan ja ajetaan kokkoon sekä olla jopa ko. hommassa avuksi?
Linkki videoon lennoilta: https://www.youtube.com/watch?v=8OYMgmJXAz4
Kuvaa klikkaamalla se näkyy suurempana.
Reinolta työ käy tottuneesti:)
Siihen se pesä löytyi muutamaksi päiväksi.

Trikeen täytyi kiinnittää liikkumiseen ja yöpymiseen tarvittavat varusteet, jos sattuisi tulemaan jostakin syystä pakkolasku kanjonille.

Pahimmassa tapauksessa olisin joutunut vetämään triken pois tunturista, kun luonnonpuiston alueella moottorikelkalla kulkeminen on rajoitettua.

Sulaoja on nimensä mukaisesti sulana läpi vuoden. Virtaava vesi tulee viereisestä Suomen suurimmasta lähteestä. Taustalla Karigasniemen Ailigastunturi.
Jo varttitunnin lennon jälkeen näillä kohdilla järjestelmäkameran uusi akku oli yllättäen tyhjä. Alkoi taiteilu saada vara-akku etupenkillä olevan repun alataskusta. Onneksi sain repun kiinnitykset auki ja vedettyä repun syliini ja ladatun akun kameraan. Oppia ikä kaikki:)

Fielun näkymä länteen. Alun perin suunnitelmia tehdessäni ajattelin laskeutua kuvan tasanteelle ja olla yötä putouksen kanjonissa. Mutta puiston säännöt kieltää laskeutumisen alueelle ilma-aluksella.

Tässä kuvasta tulee mieleen neljäntuulenhattu, kun puiden juurella näkyy miten tuuli on kinostanut lunta monesta suunnasta.

Tässä Kevojärvellä yhtyvät Kevojoki ja Utsjoki. Nyt seuraan Utsjokea Tenolle saakka, jonka varrella onkin Utsjoen taajama.

Kirkko ja pappilan kirkkomajat, joissa muinoin kirkkoväki saattoi yöpyä, kun tulivat kirkonmenoihin pitkien taipaleiden takaa.

Sulasojalle paluun jälkeen oli aika tehdä pieni tiedusteluhiihto Luomusjärvien suuntaan. Suunnitelmissa oli lento Ruktajärvelle, jonne voisin laskeutua, kun ei ole Luonnonpuiston aluetta.

Ruktajärven retkelle starttasin 25.3 illansuussa Kaamanen-Karigasniemi tien varresta, läheltä Sulaojaa.

Taas tämä harjanteiden jono. Varusteet oli taas mukana sillä suunnitelmalla, että voin yöpyä tarvittaessa maastossa.

Reino Väisänen on varsinainen retkeilijä ja harrastaa talvitelttailua. Hän yöpyi Sulaojan kosken kohinan äärellä samaisen yön, kun olin Rauskajärven kämpällä.
jokkmokk
Kiitoksia upeista kuvista, varmaan elämysmatka?!:) Meillä riittä kauniita pakkoja ja puhdasta luontoa kaikialla!
Urpo Upi Minkkinen
Kiitos kommentista. Reissu oli elämys ja aina noiden suunnitteleminen on mielenkiintoista. Ainakin saa käyttää mielikuvitusta mitä vastaan saattaa tulla:)
Harri Eskelinen
Upeaa seikkailua, pitää nuoren mielen virkeänä!
Urpo Upi Minkkinen
Juuri näin Harri, suunnitelmallinen lentäminen antaa enemmän.
Esko
Hienoa nähdä samat maisemat talvella, missä kesäaikaan patikoinut.
Urpo Upi Minkkinen
Kiitos, melko vaativa reitti patikoida, arvaan?
Esko Maalta
Jatka samaan malliin Hienoa.
Urpo Upi Minkkinen
Kiitos, syksyllä taas ruskan aikoihin pohjoiseen ja talviretki suunnitteluun. Talvisen reissun kohde vielä hakusessa, saapa nähdä pitääkö lähteä tutustumaan Ruotsin lappiin?
Ystävällinen vieras
Huikeaa! Olisi hienoa toteuttaa tälläinen reissu joskus.
Urpo Upi Minkkinen
Kiitos ystävällisestä kommentista:) ehkä joskus toteutat haaveesi.
Manu
Moi Upi! Hiton kauniita kuvia katsella näin kaukaa Turkin lämmöstä. Vähän katteeks käy. Samanlaisia lisää näkijän näkökulmasta päin.
Urpo Upi Minkkinen
Kiitos kommentistasi Manu. Tulehan jo kotisuomeen, täällä koivut hiirenkorvalla.
AT
Hienoa kuvia. Mikä oli normaali lentokorkeus ja mihin lukemiin nostit lopuksi korkeutta?
Urpo Upi Minkkinen
Kiitos kommentista. Kysymykseesi on vaikea vastata täsmällisesti, kun liitimellä voi ja lennetään hyvinkin paljon korkeutta muutellen. Yleensä kuvauksia tehdessä korkeutta on 150-300m. Kanjonissa lentäessäni olin tavallaan ”maanpinnan alla”, noin ympäröivään maisemaan nähden. Utsjoelle tullessa olin vain parissa sadassa metrissä, kun laskeuduin Tenon jäälle.
Akunkammi
Moi Upi
Kiitos upeista kuvallisista matkakertomuksista!
Osaisitko neuvoa, että mistä kannattaisi kysellä opastusta minitriken suksittamiseen?
Urpo Upi Minkkinen
Kiitos kommentista. Olen kaikkiaan kolme trikeä suksittanut ja yhden myös ”minitriken”. Kokemusta on tullut monella tapaa ja jotakin pystyn tällä kokemuksella opastamaan. Lähetän sinulle vielä yksityisviestin.