Aamulla valmistautumista matkaan, kun Ahoset saapui Palojokisuusta.

Cahkaljärvellä, Saanan kupeella huoltojoukot kuvassa, kun valmistauduin lennolle.

Sitten matkaan ja kipuamaan kohden Haltin huippua, jonne matkaa reilut 40km ja korkeuseroa n.750m

Keli kohdillaan.

Poroja vaelluksella.

Saarijärvi joka pääosin Norjan puolella ja siksi kierrettävä tuolta oikean kautta.

Termisjärven kanjoni jää menosuunnassa oikealle.

Tuuli on tuiskuttanut lunta kivikoiden ympärille moneen suuntaan.

Salmijärvi ja Salmikuru.

Oikealla Termisjärvi kanjonissa.

Kuvassa kauempana alkaa näkyä Meekon laakso, on vaikuttava paikka. Vasemmalla Guanjarvaggin huipun nokka.

Dierpmesvarrin huippu Termisjärven takana.

Gahperusvarri vasemmalla ja Meekonvaara tuolla kauempana tummana.

Meekonlaakso avautuu.

Oikealla Saivaara

Oikealla Skadjajarvi, siis järvi. Laaksossa monta järveä eri nimillä, vaikka ovat lähes yhtä vettä. mutta korkeus eroja jonkin verran.

Vilkaisu menosuunta kertoo että Haltin huippu on tuo vasemman laidan korkein kohta.

Meekonlaakson pohjalla näkyy autio- ja varaustupa. Vasemmalla Meekojärvi.

Järviä toisensa perään, kaukaisuudessa Norjan vuoria ja tuntureita.

Kipuaminen jatkuu tuonne purouoman suuntaan, jonka takana on Haltin huippu. Vasemmalle näkyy Pitsusjärvi, johon teen paluumatkalla välilaskun.

Tuore lumivyöry Pikku-Haltin rinteessä.

Siinä on Halti ja sen vierellä Haldijvarri sekä varaus- ja autiotupia.

Näkymä Haltin päältä paluureitin suuntaan.

Ritnicohkka, Suomen toiseksi korkein kohta ja sen kupeen jyrkkä rinne.

ARP-masto menneiltä ajoilta.

Jääkauden juormuja tunturin kupeessa?

Haltin huippu tuossa mihin kelkkareitti päättyy.

Muutama videolta kaapattu kuva Haltin ”huiputtamisesta”, kun molempia käsiä tarvitsin ohjaamiseen.

Tässä korkein kohta Suomen puolella.

Tyydyin läpilaskuun sukset tunturin hangella, kun tuulta oli kuitenkin sen verran, että startti olisi saattanut epäonnistua, jos olisin tuonne laskeutunut.

Näkymä huipun päältä Norjan suuntaan.

Komea kanjoni Norskeilla.

.

Korkeutta Kilpisjärveltä 1044m

Seuraavaksi lento paluureitin suuntaan tuonne Pitsusjärvelle Rautuja onkimaan.

Alamäkeen voin vain liidellä tyhjäkäynnillä ja nautiskella maisemista:)

Pitsusjärvi.

Pitsusjärven tuvat.

Ajoitus meni aivan nappiin, sillä muut tulivat juuri kelkalla jäätä pitkin.

.

Artolla ”kertoimet” kohdillaan:)

Palvelu pelaa, Eki voi keskittyä ongintaan kun Maritta tuo evästä avannolle.

.

Välillä käy vieraita.

Tokihan piti lähteä käymään myös Somasjärvellä, joka on puoliksi Norjan puolella. Kelkailijat menivät tuota kanjonin pohjaa pitkin.

Somakselle tullessa on mielenkiintoinen muodostelma maastossa.

Somaksen rajavartioston tupa.

Somaksen raudut hyvän kokoisia.

Paluumatkalla Somasjärveltä kytkettiin trike hinaukseen ja palattiin vielä onkimaan Pitsusjärvelle. Tuossa kanjonissa saattaa olla paksusti lunta:)

Risteävää liikennettä.

Haltia valloitetaan monenlaisilla kulkuvälineillä.

Sitten taas Pitsusjärvellä ongella ja makkarat tulilla. Marittan eväät ei näytä loppumisen merkkiä:)

Illansuussa starttailen Pitsukselta kohti Kilpisjärveä ja muut tulee kelkalla perässä.

Meekonlaakso uudesta suunnasta nähtynä.

Vasemmanpuoleinen huippu laakson laidalla on Annjaloanjebakti.

Täällä olisi kiva joskus kesän aikaan patikoida, kenties joskus?

Aurinko paistaa ohuen pilviverhon takaa. Saanatunturin huippu näkyy jo.

Tämä kulkija on susi tai kapinen kettu jonka häntä on harsuuntunut karvoista?

Lähempää tuttavuuta en viitsinyt lähteä tekemään lajin määrittämiseksi, ettei turhaan häiriinny.

Kilpisjärvi, Saana oikealla.

Taustalla Norjan vuoristoa.

.

Kilpisjärven takaiset rinteet suorastaan hohti auringossa.

Poroja Muurivaaralla jossa on Suomen ja Norjan rajapyykki

.

.

Se on siinä, sain paljon, paljon enemmän kuin uskalsin tältä lapin matkalta toivoa.

Paluumatkalla oli omat seikkailut mm. kärryyn käymättömän vararenkaan takia, mutta hermot oli niin levollisessa tilassa, ettei harmittanut ollenkaan:))