Kesä on ohi!
Nopearytmisessä nettimaailmassa rohkenin aloittaa kirjoituksen näin uunituoreella huomiolla.
Täällä pääkaupunkiseudulla on ehtinyt olla se ensimmäinen luminen aamukin, jolloin pitää todella harkita kannattaako nousta pyörän selkään. Talvipyöräilijät hurauttivat ohitseni nastarenkaissaan, kun itse lähdin matelemaan kohti keskustaa. Ehjänä tulin illallakin perille.

Tästä huolimatta viime viikkoon asti olivat esillä yhden tuolin päällä valmiina lähtöön uimapuku ja rantapyyhe . Olen odottanut vielä sitä kesän viimeistä uimamatkaa. Sellaista vähän aurinkoisempaa päivää. Talviaikaan siirtyessä aloin havahtua tajuamaan, että taitaa se nyt mennä ensi kesään.
Mihin ne viikot katosivat? Monta viikkoa oli niin lämmintä, että joka päivä oli pakko päästä uimaan. Milloin mereen Helsingissä milloin Keiteleeseen Sumiaisissa. Mikä oli kesän viimeinen uintiretki? En muista. Ehkä se kerta kun mehiläinen piiloutui uimakenkiini. Se oli pientä verrattuna viereiseen eväsretkiporukkaan rannalla. Heidän piti nauttia runsas eväskorinsa sisältö oli pakko meressä seisten päästäkseen pakoon häirikkömehiläisiä. Se oli elokuussa. Uimakenkäni ovat muuten löytö Raija Kaijalaisen kaupasta Suolahden Keiteleentieltä parin vuoden takaa. Etsin läpi kaikki urheilukaupat Jumbo-kauppakeskuksessa ja tarjoustalot ja alehallit ja ainoat oikeaa kokoa olevat löytyivät Raija Kaijalaisen liikkeestä. Ne ovat tosi kivat etenkin vierailla rannoilla.

Ehkä kesästä luopumisen vaikeus johtuu viime vuodesta. Silloinhan lämmintä jatkui pitkälle syksyyn asti. Vaikka en ole yhtään hurjapäinen uimari niin kävin meressä vielä syyskuun lopussa. Japanilaisturistit napsivat kuvia ja huusivat ”huuhuu”. Käsittääkseni siksi että se näytti heistä kylmältä. En erikoisemmin pidä ajatuksesta, että japanilaisten loma-albumeista löytyy bikinikuviani. Koulussa opetettiin, että he ovat hienotunteista kansaa. Muuten kyllä, mutta digikamerat kädessään heistä tulee villittyjä.

Lämpimämmän takin otin esiin parisen viikkoa sitten ja hanskat pyöräillessä. Pipo on ollut jo pitkään mukana laukun pohjalla varmuuden vuoksi. Nyt huomaan laittavani sen pyöräilykypärän alle sen kummemmin miettimättä. Ulkoministerikin lenkkeili viime viikonloppuna jo talviverkkareissaan, vaikka kolmisen viikkoa sitten hän kirmaili vielä sortseissa.

Suolahdessa kävin viimeksi elokuussa ja niinpä minun mielessäni siellä on säilynyt kesä. Kuulin, että uutisissa lupailtiin sinne räntäsateita, vanhemmat valittivat että mökillä oli tosi kylmä ja mummu taisi mainita, että siellä on ollut pakkasasteita. Sisiksen Lentäjän blogin hienoissa ilmakuvissa rannoilla vallitsi jännän näköinen autius, mutta en jaksa ottaa näitä tosissaan. Kun lähdin elokuussa niin kukat kukkivat mummulan pihalla, hiekkatie pöllysi kuivana ja aurinko paahtoi täyttä päätä, kun suuntasin odottamaan Jyväskylän linja-autoa matkahuollon laituriin. Ei se lämpö ja ne ikuiset kesäpäivät ole voineet mihinkään kadota. Hyvää kesää sinne Keski-Suomeen. Jos ei muuten, niin ainakin sydämissä.