Koronapandemian takia yli 70-vuotiaat suomalaiset ja muut taudin riskiryhmiin kuuluvat ovat harjoittaneet poikkeuksellisen tiukkaa sosiaalista eritystä reilun kahden kuukauden ajan.

Toimet ovatkin tuottaneet toivottua tulosta. Koronaviruksen aiheuttama tautiepidemia on kääntynyt hieman parempaan ja hallitus on kertonut, että rajoituksia voidaan ryhtyä purkamaan vaiheittain. Tämä on oikea ja välttämätön askel eteenpäin monille perheille ja yrittäjille, siitäkin huolimatta, että itse pandemia on kaikkea muuta kuin ohi. Yhteiskuntaa voitaneen täysimääräisesti avata vasta, kun virukseen on löydetty toimiva ja turvallinen rokote.

Uudessakin tilanteessa riskiryhmien suojeleminen koronavirukselta on edelleen ensiarvoisen tärkeää, sillä ikääntyneillä ja muilla riskiryhmiin kuuluvilla on kohonnut riski saada koronavirustartunnasta vakavia oireita. Se pitää kuitenkin tehdä inhimillisellä tavalla. On löydettävä ratkaisuja siihen, miten ikääntyneet ja riskiryhmään kuuluvat voisivat turvallisesti jatkaa elämää, tavata läheisiään ja liikkua myös kodin ulkopuolella.

Samaan asiaan kiinnittää huomiota myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) terveysturvallisuusosaston johtaja Mika Salminen, joka ilmaisi Helsingin Sanomien haastattelussa, että Suomessa koronavirusepidemian vuoksi asetetut liikkumisrajoitukset ovat menneet liian pitkälle. Salminen sanoo siis suoraan, ettei pidä ikäihmisten eristämisestä.

Suositus maskien käytöstä joukkoliikenteessä, kaupoissa ja lähikontakteissa olisi yksi keino tautitartuntojen ehkäisemiseksi ja riskiryhmien suojaamiseksi. Kansainvälisissä esimerkeissä miltei kaikkiin rajoitusten purkamistoimiin on yhdistetty suositus kasvomaskien käytöstä. Tauti leviää pisaratartuntana ja laajamittainen maskien käyttö vähentäisi mahdollisuuksia pisaratartuntoihin. Maskien käytön yleistyminen voisi myös palauttaa ihmisten turvallisuuden tunnetta ja lisätä riskiryhmään kuuluvien mahdollisuuksia uskaltautua ulos liikkumaan ja asioimaan.

Ikääntyvässä Suomessa riittävästä liikunnasta ja hyvästä toimintakyvystä huolehtiminen olisi välttämätöntä normaalioloissakin, mutta koronakriisissä asian tärkeys korostuu entisestään. Liikkumattomuus heikentää nopeasti ikääntyneillä toimintakykyä ja lisää esimerkiksi kaatumisen riskiä kotona. Ikääntyneiden kunnon laaja ja yhtäkkinen heikkeneminen olisi inhimillisten vahinkojen ohella vakava riski jo ennestään kuormittuneiden vanhuspalveluiden kantokyvylle.

Liikunta tukee myös mielen hyvinvointia, vähentää muistisairauden riskiä ja hidastaa muistisairauden etenemistä. Ikääntyneiden riittävään liikkumiseen ja toimintakykyyn onkin kiinnitettävä erityistä huomiota koronakriisin aikana ja sen päätyttyä. Tarvittaessa on varmistettava kuntouttavien palveluiden nopea saatavuus.

Oman erityishuomionsa tarvitsevat myös yksin asuvat ikäihmiset. Koronakriisin keskellä on välttämätöntä varmistaa, että kukaan ei jää oman kotinsa vangiksi, vaille tarvitsemaansa apua ja tukea. Kaikilla ei ole omaista tai ystävää, joka voisi asioida ruokakaupassa tai apteekissa heidän puolestaan. Välttämättömän avun lisäksi monet ikääntyneet kaipaavat vuorovaikutusta muihin ihmisiin.

On myös paikallaan kannustaa riskiryhmiä pitämään kiinni oikeuksistaan muun terveydenhuollon suhteen. Medioissa on ollut huolestuttavia uutisia siitä, kuinka moni riskiryhmään kuuluva on koronan takia jättänyt jo varatut hoidot ottamatta tai että ikäihmiset ovat pelon takia peruuttaneet erikoislääkäreille varattuja aikoja. Vaarana onkin, että meitä odottaa koronakriisin jälkeen uusi terveyspommi, jonka purkamiseen kuluu useampi vuosi.

Koronakriisin aikana pidetyissä puheissa korostetaan aina aivan oikein yhteistyön merkitystä yhteisen painajaisen selättämisessä. Sitä sen pitää olla myös käytännössä. Siksi koronaviruksen riskiryhmiin kuuluvat suomalaiset on huomioitava paremmin myös koronarajoitusten purkamisen yhteydessä.