Saimme juuri uusia tuloksia nuorten miesten kunnosta ja painoideksistä. Lähes joka toinen nuori suomalainen mies on ylipainoinen. Tulokset ovat kerrassaan huolestuttavia. Näihin on onneksi nyt viimein reagoitu ja toimenpiteitä on tulossa. Hallitus ja eduskunta saivat puserrettua maaliin vielä vaalikauden kalkkiviivoilla Suomen ensimmäisen liikuntapoliittisen selonteon. Selonteko antaa suuntaviivoja sille, miten liian vähäisen liikunnan haasteeseen voidaan kansallisella tasolla vastata.
Kyseessä ei ole pikku juttu. Vain viidennes suomalaisista liikkuu suositukseen nähden riittävästi. UKK-instituutin tutkimus viime keväältä kertoo, että liikkumattomuudesta koituu vähintään kolmen miljardin euron kustannukset yhteiskunnalle. Samalla liikunta lisäisi hyvinvointia, terveyttä ja yhteisöllisyyttä. Huippu-urheilusta taas koituu uniikkeja elämyksiä. Tulevalla vaalikaudella selonteon hyvät linjaukset tuleekin saada teoiksi – ja liikkeeksi!
Toimintatapoja on uudistettava päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla – paikoissa, jotka tavoittavat mahdollisimman suuren osan suomalaisista. Ensiarvoisen tärkeää on taata lapsille mahdollisuus liikkua, sillä liikuntatottumukset alkavat muodostua jo pienestä lähtien.
Liikkuva Koulu -ohjelma on loistava esimerkki toimivasta mallista. Tällä vaalikaudella mukaan saatiin yli 90 % Suomen kouluista. Jatkossa on huolehdittava siitä, että jo kokeillut ja käytännöt laajenevat ja vakiintuvat. Lisäksi meidän on parannettava edellytyksiä taittaa matkoja liikkuen, esimerkiksi pyöräillen.
Hinta ei saa muodostua esteeksi liikunnan ja urheilun harrastamiselle. Liikunnan ulkopuolelle jäävät usein ne, jotka hyötyisivät liikunnasta eniten. Harrastamisen kustannuksia on yritettävä painaa alaspäin valtionavustusten kohdentamisella selkeämmin ruohonjuuritasolle tai muun muassa jo kokeiluvaiheessa olevan harrastuspassin avulla.
Liikuntapaikkarakentamiseen tulee löytyä tulevaisuudessakin riittävästi valtionrahoitusta. Selonteossa esitetään nykyiseen valtion 30 miljoonan euron määrärahaan noin 10-15 miljoonan euron lisäystä sekä 20 miljoonan euron kertaluonteista lisäystä. Tämä on oikeansuuntaista, mutta raha kuluisi lähinnä korjausvelkoihin. Eikö riman tulisi olla vähän korkeammalla: liikuntapaikkojen tason aidossa nostamisessa?
Vastuuta liikuntapaikkojen rahoituksen tukemisesta ei voi vain siirtää valtion ja kuntien hartioille. Varsinkin suurissa hankkeissa on jo nyt hyviä niin sanottuja public-private-kumppanuuksia, eli rahoitus tulee hankkeeseen sekä julkisista että yksityisistä varoista. Julkisella rahalla voidaan saada yksityistä liikkeelle. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii esimerkiksi tällä hallituskaudella Keski-Suomeen noussut Buugin jäähalli Killerillä.
Myös liikunnan ja urheilun arvonlisäveroista tulisi tehdä kattava selvitys ja esitys siitä, kuinka verotuksella voitaisiin helpottaa ja lisätä liikunnan määrää yhteiskunnassa. Yksityiset palveluntuottajat ovat yhä tärkeämmässä asemassa Suomen kansan liikkeen lisäämisessä. Liikunta- ja hyvinvointiala on merkittävä työllistäjä.
Tällä hetkellä lähes kokonaan veikkausvoittovaroista muodostuvan rahoituspohjan säilymisestä on huolehdittava. Lisäksi liikunnan rahoittamiseen tulee löytää pysyvä ja kestävä ratkaisu. Liikuntapoliittisessa selonteossa esitetään, että liikuntaan on syytä käyttää yleiskatteellisia budjettivaroja rahapelituottojen lisäksi. Se mahdollistaisi selonteossa esille tuotujen ehdotusten toteuttamisen liikkeen ja urheilumenestyksen lisäämiseksi.
Suomen historian ensimmäinen liikuntapoliittinen selonteko on suuri harppaus kohti liikkuvampaa Suomea. Nyt tarvitsemme yhteishenkeä ja konkreettisia toimia, jotta todellinen muutos saadaan aikaiseksi myös näiden nuorten miesten kohdalla.
