Kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo

Pohdintaa tulevaisuudesta hyvinvointialueet vs. kunnat

Aluevaalikeskusteluissa talous tai taloudenpito on jäänyt keskusteluissa lupausten alle. Sotemenojen kurissa pysyminen väestön vanhetessa Euroopan nopeiten ei ole tuntunut kiinnostavan mediaa tai ehdokkaita. Vaikka siitä ei ole haluttu puhua, tulee se olemaan ehkä uudistuksen kriittisin osa-alue rakenteiden osalta tulevaisuudessa.

Seuraavan vuosikymmenen kuluessa sotemenot tulevat nousemaan 8-9 miljardia eli noin 28-29 miljardiin. Käytännössä nousua on noin 40 prosenttia nykyiseen tasoon verrattuna. Samaan aikaan kuntien osuus arvioidaan potista tulee dramaattisesti tippumaan lähemmäs jopa kymmenen miljardin tasoa.

Karrikoiden, meille syntyy nyt uusi julkisen sektorin taso, joka on lähes kolme kertaa suurempi kuin kuntataso ja toistaiseksi ilman verotusoikeutta. Lisäksi mm. Suomen keskusta on vaatinut jo nyt puheissaan lisätehtäviä hyvinvointialueille, kuten esimerkiksi sivistystoimen palveluita.

Tämä pistää kyllä pohtimaan kuntien tulevaa roolia. Onko kunnilla jatkossa enää varaa olla edes olemassa, jos esimerkiksi keskustan harras toive tehtävien lisäämisestä toteutuu? Tai voivatko maakunnat todella toimia ilman verotusoikeutta jatkossa? Tai onko se enää edes perusteltua uuden rakenteista johtuvan rahanjaon jälkeen?

Kun tämä pandoran lipas ollaan nyt avaamassa, niin pelkäänpä, että hyvinvointialueet paisuvat ja kunnat kuihtuvat. Ainakin rahoituksen suhteen näin käy jo nyt vääjäämättömästi. Lisäksi kun vastakkain ovat karrikoiden ”hauras vanhus ja kuntien elinvoima”, kaikki tietävät kumpi siinä yhtälössä voittaa.

Suomalaiset ovat tottuneet pitämään kunnistaan ja kuntarakenteistaan. Uusi julkisen sektorin taso tulee kyllä haastamaan meidän käsitykset vahvoista kunnista. Pelkäänpä, että käsitysten on muututtava, jos keskustan hamuamaan tehtävien siirto ei tähän jää. Onko se enää edes realistista tälläkään rakenteiden muutoksella jää nähtäväksi.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*