Opposition kyselytunti on oiva paikka haastaa kerran viikossa hallitusta heidän politiikan linjasta. Näinhän se normaalisti menee.

Tilanteeseen on tullut viime aikoina dramaattinen muutos.

Kaikki lähti liikkeelle Kesärannan ilmeisen mukavasta laulutuokiosta, jossa pääministeri kestitti näyttävästi eturivin artisteja.

Samaan aikaan viime kevään päätösten johdosta ministeri Kurvinen, joka tuolloin ei ollut edes ministeri, oli tehnyt suunnitellusti valmiiksi leikkauslistat kulttuuripuolen toimijoita kohtaan.

Ilta oli ilmeisesti mitä mainioin musiikkiverkoston puheenjohtajan Ilmari Nurmisen johdolla (tällaista verkostoa ei ole edes olemassa), sillä seuraavalla viikolla pääministeri Marin halusi perua oman hallituksensa leikkaukset, jotka siis oli sovittu jo keväällä.

Näistä asetelmista, kipakoiden viisikon Twitter- neuvotteluiden päätteeksi kyselytunnilla useampikin hallituspuolue halusi kumota oman hallituksensa leikkaukset. (Yleensä tällaiset neuvottelut on käyty Säätytalolla, mutta ehkäpä tämän hallituksen imagoon tällainen tyyli sopii nykyään paremmin).

Kysymys kai kuuluukin, että mihin tässä enää oppositiota tarvitaan, kun hallitus kyselytunnilla jo itse vastustaa omia esityksiään?