Eduskunta kävi eilen pitkän keskustelun uudesta alkoholilaista. Lähes 200-sivuisessa esityksessä on paljon hyödyllisiä uudistuksia, jotka purkavat vanhakantaista sääntelyä ja helpottavat ihmisten arkea.

Ravintoloiden anniskelualuesääntelyä kevennetään. Ravintoloille ja pienpanimoille sallitaan mietojen tuotteiden ulosmyynti. Happy hour-kiellosta luovutaan. Valmistustapaneutraliteetista ja alkoholiannosten kokosääntelystä luovutaan. Alkot ovat jatkossa klo 21 asti auki. Tässä esimerkkejä vain muutamia mainitakseni ja näistä salissa tulikin kiitosta yli puoluerajojen.

Ikävä kyllä salikeskustelun rakentava ote kuitenkin jämähti yhden kysymyksen ympärille. Nostetaanko päivittäistavarakaupoissa myytävän alkoholin prosenttia 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin?

Kokoomuksen mielestä prosenttirajan nosto olisi hyvä alku, mutta se olisi voinut olla reippaampikin. Juomakulttuurin muutos ei tapahdu kymmenyksiä viiraamalla, mutta tämä pienikin nosto laajentaa päivittäistavarakaupan valikoimaa merkittävästi. Toivottavasti Suomikin siirtyy jonain päivänä kohti yleiseurooppalaista alkoholikulttuuria, jossa luotetaan yksilöön niin paljon, että ihmiset voivat hakea viinipullon lähikaupasta. Toistaiseksi jäämme kuitenkin vielä odottamaan sitä.

Äärimaltillinen prosenttinosto on kuitenkin joillekin liikaa. Ei yllättänyt, että kristillisdemokraatit ja valtaosa sosialidemokraateista vastustaa uudistusta, mutta kun ensimmäisen kerran havahduin siihen, että Vihreätkin vastustavat, oli kahvini mennä väärään kurkkuun.

Vihreät ovat markkinoineet itseään liberaalina vapauspuolueena. Brändäys on onnistunut mielestäni hyvin, sillä Vihreät ovat olleet yhtenäisesti esimerkiksi liberaaleja yhdistävien seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta. Hyvä niin. Se heille suotakoon.

Suhtautuminen alkoholilakiin kuitenkin paljastaa, että Vihreiden liberaalius on hyvin valikoivaa liberaaliutta ja osaltaan äänestäjien harhaan johtamista ainakin vaalikonevastausten perusteella. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii mm. Touko Aallon ja Outi Alanko-Kahiluodon parissa vuodessa muuttuneet kannat.

Ennen eduskuntavaaleja, tuleva kansanedustaja ja eduskunnan olutseuran puheenjohtaja Touko Aalto vastasi Ylen vaalikoneeseen näin:

”Sallisin oluiden ja viinien ulosmyynnin ravintoloista sekä sen, että pienpanimoiden olisi mahdollista myydä tuotteitaan tuotantotilojen yhteydessä olevasta myymälästä. Tämän lisäksi olen valmis viinien ja vahvojen oluiden myynnin sallimiseen ruokakaupoissa.”

Toistetaan vielä: ”olen valmis viinien ja vahvojen olueiden myynnin sallimiseen ruokakaupoissa.” Suoraan sanottuna Touko Aalto kertoi siis äänestäjilleen ennen vaaleja, että hän olisi valmis huomattavasti reippaampaankin alkoholiprosentin nostoon kuin se, jota hallitus nyt esittää.

Vuosi vaalien jälkeen, puheenjohtajakampanjan vaalipuheissa sävy oli muuttunut. Touko Aalto vastasi iltapäivälehden haastatteluun (http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005243227.html), että hänen mielestään hallituksen esittämä äärimaltillinen alkoholiprosentin korotus on vastuuton ja järjetön.

”Hallituksen esittämä tapa nostaa alkoholin tilavuusprosenttia 4,7:stä 5,5:een on vastuuton ja järjetön”, Aalto sanoi.

”Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että tulisi vahvempia oluita kauppoihin, mutta kysymys on siitä, miten se tehdään. Olen esittänyt hallitukselle erilaisten veroportaiden rakentamista, joilla voidaan hinnan kautta ohjata”, hän totesi.

Hän asetti silloin ehdoksi sen, että hallitus nostaa alkoholiveroa, jotta hinnan kautta voidaan ohjata kulutusta. Nyt hallitus päätti puoliväliriihessä, että se tekee alkoholiveroon 100 miljoonan euron korotuksen. Korotus on mittava, ja se tulee vaikuttamaan alkoholin hintaa nostavasti. Toisin sanoen juuri niin kuin Touko Aalto esitti. Ja kuten Touko Aaltokin tietää, jokainen alkoholiin tehty veronkorotus on historian valossa laskenut Suomessa kokonaiskulutusta.

Kysynkin nyt rakentavassa hengessä sinulta Touko, että riittääkö tämä sinun toiveiden toteutus nyt myös sinulle, jotta voisit lunastaa vaalilupauksesi? Lupasithan sinä myös samaisessa vaalikoneessa, että ”ei pidä luvata sellaista, mitä ei pysty pitämään”.