Eduskuntavaalien yhteydessä on tapana käydä läpi myös Suomen turvallisuuteen ja puolustukseen liittyviä kysymyksiä. Tällä kertaa tämän aihepiirin asioista eniten esillä on ollut ns. HX-hanke, jonka puitteissa on tarkoitus korvata nykyiset hävittäjät uusilla. Huhtikuussa aloittava uusi Eduskunta ja sen luottamuksen varassa toimivan hallituksen tehtävänä on päättää nykyisten Hornetien seuraajista.

Puolustushallinnossa Hornetien korvausprosessia on viety eteenpäin periaatteella, joka on kirjattu mm. 2017 valmistuneeseen Puolustuspoliittiseen selontekoon. Sen mukaan ”puolustuskyvyn ylläpitämiseksi Hornet-kaluston 2020-luvun jälkipuoliskolla poistuva suorituskyky korvataan täysimääräisesti turvallisuusympäristön asettamien vaatimusten mukaisesti.”

Käytännössä lähtökohtana on ollut se, että nykyiset 64 Hornetia korvataan yhtä suurella määrällä uusia hävittäjiä. HX-hankkeen tarjouspyynnöt lähetettiin eri koneentoimittajille tämän mukaisina.

Tärkein perustelu tälle on Suomen turvallisuusympäristön muutos. Sotilaallinen toiminta ja sotilaalliset jännitteet Itämeren alueella ovat lisääntyneet. Sotilaallisten kriisien ennakkovaroitusaika on lyhentynyt ja kynnys voimankäyttöön on alentunut. HX-hanketta vetävän ohjelmajohtaja Lauri Purasen mukaan: ”Turvallisuustilanteen muutos ei tue hävittäjämäärän vähentämistä, vaan jopa päinvastoin.”

Vaalien lähestyessä on kuitenkin käynyt ilmi, että niin SDP, Vasemmistoliitto, Vihreät kuin Perussuomalaisetkin eivät enää välttämättä allekirjoita tätä tavoitetta. Heidän mielestään hävittäjien määrästä voitaisiin tinkiä. Perusteena tähän he esittävät sitä, että monitoimihävittäjien tekninen suorituskyky on ottanut merkittäviä askeleita eteenpäin viimeisten vuosikymmenien aikana. Samalla kuitenkin he unohtavat kertoa, että myös aseteknologia on täysin eri tasolla kuin vaikkapa 1992, kun nykyisiä Horneteja Suomeen hankittiin.

Perimmäinen syy näiden puolueiden penseyteen HX-hanketta kohtaan onkin sen hinta. 7-10 miljardin euron hankintahinta hirvittää ja kaikki mahdolliset irtopisteet, jotka tämän summan pienentämiseksi tai siirtämiseksi muiden vaalilupausten kattamiseen halutaan käyttää hyväksi.  Tosin epäselvää on se, riittäisikö edes tuo 10 miljardia euroa joidenkin oppositiopuolueiden kaikkien vaalilupausten kattamiseen.

Omasta mielestäni tällainen toiminta on vastuutonta. Kansallisesta turvallisuudesta, johon HX-hanke keskeisesti liittyy, ei saa tinkiä vaan hanke pitää viedä maaliin aiotun mukaisesti. Lopullinen valinta eri hävittäjävaihtoehtojen välillä pitää tehdä turvallisuuskylki edellä, mutta myös talous mielessä.

Vastuutonta se on myös oman maakuntamme Keski-Suomen näkökulmasta. Esille ei tarvitse ottaa kuin Tikkakoski, missä ilmavoimien pääesikunta toimii, ja jonka edellytykset toteuttaa omaa tehtäväänsä riippuvat täysin nyt tehtävistä hävittäjäratkaisuista.  Siksi nyt on tärkeintä antaa työrauha puolustushallinnolle, jolla on paras tietämys siitä, millaisen uuden hävittäjän Suomi tarvitsee.

Esimerkkiä ja rohkeutta tämän päivän päättäjät voivat hakea edellisestä hävittäjähankkeesta. 1990-luvulla Suomi eli sotien jälkeistä pahinta talouslamaa, mutta rahat löytyivät. Jälkikäteisarvioiden perusteella ratkaisu oli erinomainen. Hävittäjäratkaisulla Suomi on kyennyt osoittamaan uskottavaa puolustuskykyä jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Samaan pitäisi nyt myös pyrkiä tämän hankinnan kanssa. Siksi meillä ei ole varaa tinkiä hävittäjien määrästä.