Kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo

Kallis, kalliimpi, hallituksen soteuudistus ja maakuntavero

Talous ja palvelut. Näistä aiheista suomalaiset kantavat näin kuntavaalien alla huolta ja näistä asioista meiltä päättäjiltä on haluttu kuulla linjauksia niissä kuntavaalitapaamissa, jotka on voitu toteuttaa nykyisten koronarajoitusten puitteissa.

Näiden teemojen korostumiseen on myös syynsä. Monia suomalaisia nykyisen vasemmistohallituksen talouspolitiikka hirvittää. Moni heistä kysyy, kuka nämä nykyisen hallituksen kalliit ”tulevaisuusinvestoinnit” ja paisuneen velkavuoren lopulta maksaa, kun meidän kykymme ylläpitää edes kohtuullista talouskasvua heikkenee lähivuosina väestön ikääntymisen myötä.

Vastaavasti keskustelu palveluista ja niiden riittävyydestä kiertyy hallituksen kaavaileman sote-mallin ympärille. Monissa kunnissa, joissa järkevät sote-palveluiden ulkoistukset ovat mahdollistaneet mm. lääkäri- ja neuvolapalveluiden säilymisen lähipalveluna, kysytään aiheellisesti, voidaanko tätä toimintaa jatkaa uudessa sotessa. Samaan aikaan juuri tämä väestön ikääntyminen edellyttäisi entistä ketterämpää palvelujärjestelmää, jossa lääkäriin pääsisi nykyistä helpommin. Hallituksen uudistus ei korjaa tilannetta, ja tuoreiden tutkimusten mukaan ihmiset etenkin kauempana keskuksista pelkäävätkin sote-uudistuksen heikentävän merkittävästi palveluita kotikunnassaan.

Yhtälö onkin erittäin vaikea, mutta nähtävästi tilanteen vakavuutta ei ymmärretä hallituksessa. Vai miten muuten voidaan selittää hallituspuolueiden viimeaikaisia kommentteja niin julkisen talouden pidon, soten tai vaikkapa viimeisenä tapetilla olleen maakuntaveron osalta?

Kun hallitukselle esitettiin välikysymys valitun talouspolitiikan järkevyydestä, uskottavien perustelujen sijaan hallitus alkoi tivaamaan Kokoomukselta leikkauslistoja. Vastaavasti kun hallitukselta kysyttiin, miksi se on viemässä läpi sote-uudistusta, joka ei paranna palveluihin pääsyä ja maksaa nykyistä enemmän, perusteltujen vastausten sijasta kuultiin naljailua siitä, kuinka Kokoomus olisi ollut edellisessä hallituksessa tukenut liian markkinavetoista sote-mallia.

Samaan aikaan hallitus on omalla sote-uudistuksellaan keskittämässä merkittävän osan uusien hyvinvointialueiden päättäjien paikoista isoihin kaupunkeihin ja jättämässä monet pienemmät kunnat vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen. Oma lukunsa on vielä pelastustoimi, johon kaavaillussa uudessa rahoituksessa Keski-Suomi olisi suurimpia menettäjiä. Tämä leikkaus arjen turvallisuuteen ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan maakunnan hallituspuolueiden edustajia.

Onkin päivän selvää, että hallitus runnoo tätä sote-uudistustaan läpi muista syistä kuin tavallisten kuntalaisten asema ja kaikkein vähiten kukkaro mielessä. Kuntalaisen veroeurolla ei ole kovin suurta ostovoimaa, kun SDP:n ideologista ja keskustan byrokraattista unelmaa toteutetaan. Sen paljastaa hallituksessa virinnyt erikoinen kärhämä jo kertaalleen parlamentaarisessa komiteassa kuopatusta maakuntaverosta.

Alun perin kaavailtu valtiopohjainen sote-rahoitusmalli käytännössä merkitsisi, että piikki olisi auki hallituksen uusien hyvinvointialueiden sote-menoille. Vasemmistoliiton ja vihreiden kynnyskysymykseksi nostaman maakuntaveron käyttöönotto taas merkitsisi, että kaikkien verotus kiristyisi entisestään mutta alueiden väliset erot palveluiden saannin suhteen repeäisivät. Samalla se tärkein eli suomalaisten nykyistä nopeampi hoitoon pääsy ja paremmat palvelut eivät olisi yhtään sen lähempänä kuin nykymallissa.

Äänestäjillä onkin mahdollisuus ottaa sunnuntain kuntavaaleissa kantaa siihen, tyydyttääkö hallituksen ajama politiikka. Jos ei, tarjolla on myös Kokoomuksen taloudellisesti vastuullinen ja kuntalaisten asiaa ajava vaihtoehto. Me emme lupaa velalla ja ahkerien ihmisten liikaveroilla rakennettua ruusutarhaa, vaan pragmaattisia ratkaisuja niin talouden kuin sote-palveluiden osalta. Yhteiskuntaa, joka rakentuu suomalaisten tarpeisiin sopivaksi.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*