Tänään on eduskunnassa historiallinen päivä. Se on sitä Suomelle ja jokaiselle suomalaiselle. Pöydällämme on päätösehdotus, jolla linjataan Suomen asemaa maailmassa ratkaisevalla tavalla. Käsissämme on Suomen tulevaisuus.

Kysymys on siitä, pitäisikö Suomen liittyä puolustusliitto Naton jäseneksi, niin kuin tasavallan presidentti ja valtioneuvosto ehdottavat.

Mielestäni pitäisi. Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen ja jokaisen suomalaisen turvallisuutta. Jäsenyys turvaisi parhaalla mahdollisella tavalla Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen liikkumatilan entistä arvaamattomammaksi käyneessä kansainvälisessä toimintaympäristössä. 

Se olisi myös luonnollinen päätepiste siinä kehityksessä, jonka myötä Suomi on siirtynyt askel kerrallaan tiiviiksi osaksi meille luontaista läntistä arvoyhteisöä.

Liityimme nykyisiin Pohjoismaisiin yhteistyörakenteisiin jo 1950-luvulla. Kylmän sodan jälkeen päätimme tulla osaksi Euroopan unionia. Vain Naton suhteen olemme olleet tähän asti pidättyväisiä tunnetuista syistä. Nyt nuo syyt ovat kaatuneet ja paluuta vanhaan ei ole.

Silti Suomi ei tee ratkaisuaan Venäjän pelosta tai sen vuoksi. Suomi tekee päätöksensä itse ja liittyy Natoon maksimoidakseen Suomen ja suomalaisten turvallisuuden ja puolustaakseen maataan. 

”Suomen hallitus ei halunnut sotaa, päinvastoin se pyrki sitä välttämään. Mutta olosuhteet ja tapahtumien pyörteet olivat voimakkaammat kuin se. Olimme kuin myllynkivien välissä.” Näin kiteytti presidentti Risto Ryti Suomen aseman toisessa maailmansodassa, kun hän piti pitkää puolustuspuhettaan talven 1946 sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä.

Ennen toista maailmansotaa Suomi yritti hankkia turvakseen liittolaissuhteita, mutta nämä yritykset kariutuivat. Tämäkin historian kokemus meillä on mielessämme. Sitaatti myös kiteyttää sen, mistä tässä tämän päivän päätöksessä on pohjimmiltaan kyse. Kyse on Suomen asemasta ja halustamme pitää maamme jatkossakin erossa konflikteista. Kyse on suomalaisten mahdollisuudesta päättää tulevina vuosina ja vuosikymmeninä itse omasta tulevaisuudestaan. Kyse on turvallisuudesta. Kyse on Suomen itsenäisyydestä.

Jos emme halua olla jatkossa kansainvälisen politiikan isompien voimien myllynkivien välissä, on meidän tänään tehtävä ne ratkaisut, joilla maksimoimme turvallisuutemme. Siksi pysyvä paikkamme on lännessä ja sen johtamissa yhteistyörakenteissa. Siksi pysyvä paikkamme on Natossa.

Ei koskaan enää yksin.