Kansanedustaja Riitta Mäkinen

Hoiva-alojen työntekijäpako loppuu vain työoloja ja palkkausta parantamalla

Vanhustenhoidon skandaali on koskettanut lukuisia suomalaisia ikäihmisiä ja aiheuttanut sekä fyysistä että henkistä kärsimystä. Toivottavasti viimeistään nyt mätäpaise hallitsemattoman voitontavoittelun ympärillä puhkeaa. Viimeksi tänään kokoomuksen puheejohtaja Orpo totesi Helsingin Sanomissa, kuinka “yritykset ovat pystyneet tuottamaan tehokkaammin hoivapalveluja kuin julkinen puoli”. Mitä isoihin pörssiyhtiöihin tulee, tämä “tehokkuus” on tuotettu sangen epäeettisellä tavalla. Henkilöstökuluja karsimalla. Kokoomus on systemaattisesti vastustanut henkilöstömitoituksen mininirajan kirjaamista lakiin. Muun muassa kirjauksen puute on osaltaan mahdollistanut henkilöstömäärillä tapahtuneen kikkailun.

Skandaali nosti keskusteluun myös toisen vakavan ongeman – hoiva-aloilta siirtyy suuri määrä tekijöitä muihin toihin samalla, kun alalle ei saada opiskelijoita. Tilanne uhkaa kriisiytyä viimeistään eläkepiikin yhteydessä. Vaikuttaa siltä, ettei maan poliittinen johto tällä hetkellä ole vielä ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. Kuka hoitaa sairaita ja vanhuksia tulevaisuudessa, kun tekijöitä ei enää ole? Ketkä vastaavat lastemme laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ja hoidosta?

Työntekijöitä on turha syyllistää. Tosiasia on, että kasvatus-, palvelu-, ja hoiva-ala ovat paitsi naisvaltaisia, myös matalasti palkattuja. Ikävä kyllä usein törmää näkemyksiin, joissa miesvaltaisia aloja pidetään “investointeina” samalla, kun naisvaltaiset alat ovat kuluerä. On aivan selvää, että perinteisten naisvaltaisten alojen yleisen arvostuksen on noustava niin, että se näkyy myös työolosuhteissa, työehdoissa ja palkkauksessa.

Vain pari päivää ennen istuntokauden päättymistä eduskuskunta äänesti hallituksen uudesta työaikalaista. Laki laajentaa esimerkiksi jaksotyön käyttöä ja vähentää työntekijän omaa päätäntävaltaa suhteessa työvuoroihin. Menettely sallii työnantajalle työajan merkittävän pidentämisen ilman ylityön maksamista – kun työvuorosuunnitelmasta vastaavasti vähennetään tunteja. Ylipitkät työvuorot kuormittavat tekijöitä entisestään ja samalla työn ja perheen yhdistäminen vaikeutuu vielä nykyistä enemmän. Lopulta haitat kasautuvat siis lapsiperheille. Vuorotyön lisäksi tasoittumisjaksoja pidennettiin entisestään. Työaikalain perimmäinen tarkoitus on työaikasuojelu. Laki on tavoitteeseen nähden täysin päinvastainen.

Meille kaikille välttämättömille palveluille ei tulevaisuudessa ole tekijöitä, jollei alan houkuttelevuutta saada parannettua. Tulevalla palkkakierroksella paine ottaa huomioon palkkauksen tasa-arvo on suuri. Ulkoministeri Soinin ratkaisu – hakea hoitajia ulkomailta – ei ole oikea tie. Suomeen ei tule rakentaa kahden kerroksen työmarkkinoita, vaan jokaisella on oikeus työhön, jossa säilyttää fyysisen kuntonsa ja mielenterveytensä. Ja jolla tulee toimeen.

 

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*