Hallituksen esitys uudeksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulaiksi on ministeri Saarikon mukaan nyt jäänyt soten alle lepäämään. Laki sinänsä olisi tervetullut sen pyrkiessä yhdenmukaistaa maksuja ja niitä koskevia käytäntöjä valtakunnallisesti, ja parantaa näin asiakkaiden yhdenvertaisuutta sekä maksujen ennakoitavuutta ja ymmärrettävyyttä. Nykykäytäntö on sekava ja maksujen perusteet ovat etenkin vanhusten ja vammaisten kotiin annettavien palvelujen osalta vaikeaselkoiset ja osin tulkinnanvaraisiakin.  Nykyisellään maksut myös vaihtelevat huomattavasti kunnittain.

Suurin ja merkittävä esitykseen sisältyvä heikkous on kuitenkin terveydenhuollon välimaksukattojen poistaminen. Se tarkoittaa käyntimaksujen kohtuutonta nousua yli kolme kertaa vuodessa palveluja käyttäville. Viime vuonna näitä ihmisiä oli yli miljoona.

Aikaisemmin perusterveydenhuollon lääkärikäyntimaksuissa on ollut käytössä ns. välimaksukatto. Se on kohtuullistanut maksuja paljon palveluja käyttävillä ja pienituloisilla ihmisillä. Lääkärikäyntien osalta maksukatto on täyttynyt, kun käyntikertoja on ollut vuodessa kolme. Uuden lain myötä käynneistä maksettaisiin aina 680 euroon saakka. Välimaksukaton poisto koskee myös hoitajakäyntejä, jotka ovat maksullisia noin 40% kunnista. Hoitajakäynnit ovat maksullisia myös Jyväskylässä. Laki kuitenkin laajentaisi maksut myös niihin kuntiin, joissa käynnit ovat vielä ilmaisia.

Jo nyt tiedetään, että hoitokertoja jätetään väliin taloudellisista syistä.  Vuonna 2017 maksuhäiriömerkinnät lisääntyivät jopa 9 prosenttia yli 65-vuotiailla samalla, kun ulosotossa oli 320 000 sotemaksua. Taustalla näkyvät tuntuvat asiakasmaksujen korotukset. Terveydenhuollon palveluja käyttävät paljon eritoten vanhukset, joilla käyntejä on enemmän, kuin kolme vuodessa. Hoitajakäyntejä taas kertyy todella paljon etenkin pitkäaikaissairailla. Asiakasmaksut lisäävät tutkitusti nimenomaan ikääntyvien köyhyysastetta. Välimaksukattojen poistaminen lyökin kipeimmin vanhuksia ja pienituloisia.

Lakiesityksen käsittelyn yhteydessä maksukattojen poistamista puolustettiin toteamalla, että varsinaiset ennaltaehkäisevät palvelut, kuten neuvolakäynnit, jäävät lain ulkopuolelle. Eläkeläisköyhyys on räikeä yhteiskunnallinen epäkohta ja samalla me puhumme paljon ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä ja ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitämisestä. Eivätkö tätä taustaa vasten tarkasteltuna perusterveydenhuollon käyntejä nähdä nimenomaan ennaltaehkäisevinä palveluina?

Ajatus terveydenhuollon maksujen poistamisesta on tyrmätty taloudellisesti vastuuttomana. Sote-maksujen osuus kokonaiskuluista on kuitenkin noin 8%:n luokkaa ja kansainvälisesti vertailtuna suomalaisten itse maksamat terveydenhoidon kulut ovat korkeat. Sairauksien hoitaminen ajoissa on kansanterveydellisesti ja kansantaloudellisesti vastuullista, köyhyyden ehkäisemisestä ja inhimillisyydestä puhumattakaan. On aihetta kysyä, eikö meillä todella pystytä parempaan?

Sikäli, kun laki ei ennätä eduskunnan käsittelyyn tällä hallituskaudella, tulee jatkovalmistelussa kokonaisuuteen liittää myös maksukattouudistus. Tavoitteena tulisi olla nykyisten sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen sekä lääke- ja matkakustannusten maksukattojen yhdistäminen ja yhdistetyn katon laskeminen kohtuulliselle tasolle. Maksuja on voitu huojentaa tähänkin asti, mutta siitä huolimatta niitä kertyy ulosottoon valtava määrä samalla, kun laskuja pyöritetään toimeentulotuen kautta. On tärkeää, että huojennuksen tai perimättä jättämisen kriteerit ovat selkeät ja valtakunnallisesti yhdenmukaiset. Toimeentulotuen asiakkuuden tulisi olla aina riittävä peruste asiakasmaksujen perimättä jättämiselle.