Navalnyi-sekaannus laittaa kysymään, kannattaisiko meidän johto- ja vastuupaikoilla olevien pistää twitterit ainakin hetkellisesti kiinni ja hakeutua useammin saman pöydän ääreen keskustelemaan?

Kansainvälisten ja kotimaisten mullistusten ajassa tämä ei ole aivan vähäpätöinen kysymys.

Somen kyllä saa enteriä painamalla laulamaan. Pikavoittoja tulee. Eikö meidän päättäjien tehtävä kuitenkin ole johtaa Suomea eikä somea?

Sanotaan, että puhtaus on puoli ruokaa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa – jos missä – puoli ruokaa on, miten toimitaan. Presidentti johtaa yhteistoiminnassa hallituksen kanssa -järjestys ei ole äkkiväärästi tullut.

Sitä on pitkään ja hartaasti hinkattu. Syystä.

Menneisyys osoittaa, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan rempallaan oloon ei ole ollut varaa. Onko edelleenkään? Kun maailmassa varmaa on vain epävarma, vastauksen luulisi olevan sanomattakin selvä. Sekaannusta pitää vihoviimeiseen asti välttää.

Minusta twitterien kiinni laittaminen ja saman pöydän äärelle istuminen kannattaisi myös kotimaisissa asioissa. Suomen tilanne on vakava. Näkymä eteenpäin on vakavoituva.

Työttömyys, velka ja sosiaalis-alueellisen kahtiajaon vaara. Se, että edes näiden ongelmien ratkaisemisesta saataisiin aikaan yhteistä näkemystä, olisi tälle maalle kotiinpäin.

Miksi? Siksi, että edessä oleva savotta Suomen jaloilleen nostamiseksi on valtava. Ja pitkä.

Vastakkainasettelulla voi tässä ja nyt saada kannatusta, mutta kylvämäänsä voi myöhemmin joutua niittämään. Case-Trump kertonee – toivottavasti – kaiken.

Päätöksenteko-, sopimis- ja yhteistyökyvystähän tässä kaikessa pohjimmiltaan on kyse. Yhdessä vai erikseen, ja kenen johdolla? Tästä olisi kaikki syyt puhua paljon enemmän ja paljon vakavammin.

Petri Honkonen

Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja