Yt-, irtisanomis- ja lakkautusuutiset ovat korona-Suomen todellisuutta, vaikka tilanne on seurausta muustakin kuin tästä viheliäästä kulkutaudista.

Useampi tuhat työpaikkaa eri puolilla Suomea on jo loppukesän ja alkusyksyn mittaan joutunut liipaisimelle. Keskisuomalaisena itseäni lähelle liippaa UPM:n Kaipolan tehtaan mahdollinen lopettaminen Jämsässä.

Joka tapauksessa monessa kodissa läpi Suomen on nyt vakava huoli, jopa hätä omasta ja läheisten toimeentulosta. Näyttää siltä, että pahin maamme taloudelle on vielä tulossa.

Olen viime viikkoina seurannut murheellisin mielin näistä ikävistä uutisista leimahtanutta vastakkainasettelua yhteiskunnan vasemman ja oikean laidan välillä. Tuollainen vastakkainasettelu ei taatusti turvaa yhtään nykyistä työpaikkaa Suomessa, saati luo edellytyksiä uusille työpaikoille.

Hallituksen budjettiriihessä onneksi pystyttiin näkemään olennainen: yritysten pärjääminen on ihmisten pärjäämistä – ja päinvastoin.

Erityisen tärkeää oli, että päähallituspuolueet SDP ja Keskusta pääsivät yhteiseen näkemykseen. Nämä puolueet ovat aiemminkin pitäneet yhdessä suomalaisen työn ja sen myötä hyvinvointiyhteiskunnan puolta.

Esimerkiksi nyt sovitut päästökauppakompensaation sekä energiaveron palautuksen jatkaminen turvaavat osaltaan suomalaisia vienti- ja teollisuustyöpaikkoja. Teollisuuden viime vuosien työntekijäpulaa puolestaan helpotetaan uuden- ja oikeanlaisilla kannustimilla työnhakuun.

Tämä kaikki on välttämätöntä hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi. Ihmisten arjessa työpaikka on kestävin tapa vähentää eriarvoisuutta.

On kulunut sanonta puhua samassa veneessä olemisesta. Nyt, kun Suomi on poikkeuksellisissa vaikeuksissa, se kuitenkin on totisinta totta. Suomen saaminen taloudellisesti takaisin jaloilleen edellyttää kykyä yhteistyöhön ja valmiutta sellaisiin uudistuksiin, joihin monessa muussa maassa on jo pystytty.

Petri Honkonen

Keskustan varapuheenjohtaja