Hallituksen yksi kärkihankkeista on lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma. Yksi hankkeen kehittämiskokonaisuuksista on perhekeskustoimintamallin kehittäminen ja käyttöönotto. Osana tätä kokonaisuutta kehitetään erotilanteen palveluita ja vahvistetaan vanhemmuuden ja parisuhteen tukea. Erityis- ja vaativimman tason palveluiden kehittämiskokonaisuudessa yhtenä kohderyhmänä ovat pitkittyneet ja vaikeat huolto- ja tapaamisriidat. Tähän liittyy laki lapsen huolto- ja tapaamisoikeudesta, joka on parhaillaan uudistettavana. Pari viikkoa sitten laajapohjainen työryhmä luovutti oikeusministeri Antti Häkkäselle mietintönsä lainsäädännön uudistuksesta. Työryhmä esittää monia hyviä uudistuksia, joilla voidaan korjata lapsen huolto- ja tapaamisoikeuksiin ja sopimuksiin liittyviä ongelmia.
Noin 30 000 – 40 000 lasta kohtaa vuosittain Suomessa vanhempiensa parisuhteen päättymisen ja siitä seuraavan erilleen muuton. Erot ovat aina vaikeita ja suuria elämänmuutoksia niin aikuisille kuin lapsillekin. Erotilanteissa kaiken keskiössä tulisi kuitenkin olla lapsen hyvinvointi ja hänen oikeutensa molempiin vanhempiin sekä myös muihin läheisiin aikuisiin kuten isovanhempiin.
Valtaosa, noin 90 prosenttia lapsen huoltoa, tapaamista ja elatusta koskevista järjestelyistä hoidetaan vanhempien välisellä sopimuksella, jonka sosiaalilautankunta vahvistaa. Useimmissa tapauksissa vanhemmat siis pääsevät sovintoon eikä lainsäätäjän osallisuutta tarvita. Näin ei kuitenkaan aina ole, vaan joissakin erotapauksissa lapset joutuvat monenlaisiin lapsen ja nuoren kehitykselle haitallisiin tilanteisiin. Noin 1800-2000 huoltoriitaa päätyy vuosittain käräjäoikeuteen ja näistä yli puolet ovat uusintariitoja, joista on tullut pitkäaikaisia vaikeita konflikteja. Näissä riitaisissa tapauksissa lainsäädännön on turvattava lapsen oikeudet, kun eroa tekevät vanhemmat eivät siihen pysty.
On aivan oikein, että lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman lähtökohtana on sekä lapsen oikeudet ja etu että lapsi-ja perhelähtöisyys. Lisäksi uudistuksen ohjaavana periaatteena on lasten, nuorten ja perheiden omien voimavarojen tukeminen. Tärkeää onkin muutosohjelmaan sisältyvän eroauttamisen palveluiden selkeyttäminen ja niiden tunnettavuuden ja saatavuuden lisääminen. Erotilanteen palveluiden tarkoituksena on tukea vanhempia sovinnolliseen yhteistyövanhemmuuteen, jotta lapsen etu toteutuisi erotilanteessa ja sen jälkeen.
Vaikka valtaosassa tapauksissa vanhemmat pääsevät sopuun, voi käytännön tasolla yhteistyö vanhempien välillä olla haastavaa. On äärimmäisen tärkeää, että yhteiskunta tarjoaa alueellisesti kattavia ja monipuolisia palveluita vanhempien tukemiseen näissä vaikeissa elämäntilanteissa. Tällä hetkellä palveluiden laadussa on suuria eroja kuntien välillä. Jos odotus avun saantiin kestää, tilanne perheissä voi kriisiytyä ja esimerkiksi lapsen ja toisen vanhemman tapaamiseen saattaa tulla viive.
Käytännön tasolla hyvä uudistus lapsenhuoltolain mietinnössä on lapsen asumisen mahdollistaminen kahdessa osoitteessa, mikä helpottaa lapsen vuoroasumista. Samoin tapaamisoikeus läheisen aikuisen, kuten isovanhemman kanssa on mahdollista lakiehdotuksen toteuduttua sopia. Erotilanteiden palveluiden yksi tehtävistä on vahvasti viestiä vanhemman tehtävästä pitää huolta siitä, että lapsen suhde molempiin vanhempiin säilyy läheisenä. Lapsenhuoltolaki varmistaa viime kädessä sen, että lapsen lupa rakastaa molempia vanhempiaan toteutuu.
Vieraannuttaminen on iso ja inhimillisesti todella raastava yhteiskunnallinen ongelma, jossa toinen vanhemmista pyrkii vahingoittamaan lapsen ja toisen vanhemman suhdetta tai jopa katkaisemaan sen. Näissä tapauksissa lapsen oikeus lapsuuteen ja molempiin vanhempiin ei toteudu. Usein etenkin isät ovat vieraannuttamisen kohteena, mutta toisinaan myös lapsen äiti. Suurin kärsijä tässä tilanteessa on kuitenkin aina lapsi, sitä ei tule unohtaa.
Lapsenhuoltolain uudistamisen työryhmä esittää mietinnössään, että lapsen tapaamisesta sopimista jarruttavalle vanhemmalle voitaisiin määrätä uhkasakko. Myös sosiaaliviranomaisten valmiuksissa ja mahdollisuuksissa puuttua vieraannuttamiseen on puutteita. Työryhmä ei mielestäni esitä raportissaan riittäviä toimenpiteitä vieraannuttamisen estämiseksi.
Ilmeisistä vieraannuttamistapauksista tulee langeta jonkinlainen rikosoikeudellinen seuraamus. On kuitenkin tarkkaan harkittava minkälainen rangaistus tulisi kyseeseen, jotta se olisi tarkoituksenmukainen ja sillä saavutettaisiin ennaltaehkäisevä vaikutus. Myös tässä on pidettävä mielessä lapsen etu. Lakiehdotus on nyt lausuntokierroksella. Tämän jälkeen on tehtävä tarpeelliset muutokset, jotta viranomaisilla on riittävät työkalut ja ohjeet puuttua vieraannuttamiseen, kun sitä ilmenee.
Lapsenhuoltolain on oltava ennen kaikkea lapsilähtöinen. Työryhmän mietinnölle voikin antaa tästä kiitosta, sillä uudistuksessa esitetään lapsen osallisuuden ja kuulluksi tulemisen vahvistamista. Myös eropalveluiden osalta lasten osallisuuden menetelmiä ja lapsille tarjottavaa tukea vahvistetaan. Yhteistyövanhemmuuteen on lähtökohtaisesti pyrittävä aina sovinnollisesti. Lainsäädännön on kuitenkin turvatta lapsen etu, kun sovinnollinen ratkaisu ei ole mahdollista saavuttaa. Suomen lainsäädännön on laitettava lapset aina etusijalle – tässäkin asiassa.
