Hienoa avata blogi tällaisella aiheella!

Olin viime lauantaina juhlimassa 150 vuotta vanhaa maaseutuelinkeinojen opinahjoa Tarvaalaa! Ajattelin, että Tarvaalan juhlaa voisi jatkaa vielä hieman tässä kirjoituksessa.

Maatalous- ja maaseutuelinkeinojen opetuksessa on erityisen tärkeää, että opetus nojaa käytäntöön sekä tutkittuun tietoon. Mutta ehkä sitäkin tärkeämpää on, että opetus on nykyaikaista ja siinä hyödynnetään uusimpia tekniikoita. Tarvaalassa on tehty paljon oikeita asioita, jotta näin olisi.

Kaikki kuitenkin alkoi jo paljon ennen kuin Tarvaalaa alettiin kutsua Biotalouskampukseksi.

Keisari Aleksanteri II perusti kruunajaispäivänään ”Majesteetin armollisella käskykirjalla” Tarvaalan ja seitsemän muuta käytännöllistä maanviljelyskoulua Suomeen. Toiminta alkoi 1867.

Millaista opetus oli tuolloin?

”Miehis oppilasten opetuksen, joka pitää oleman yksinkertainen, sekä keveästi ymmärrettävä, kuului seuraavia aineita: Virheetön luku ja kirjoitus, luvunlaskenta sekä neljä yleistä räknäyslajia, käytteellinen mittausoppi, luonnon tiedettä, kemiaa, rehukasvioppi, ryytimaanhoito, metsänhoito, niitun viljelus ja elainten ruokko, peltoviljelu ojaamisineen, neva ja korpiviljelyksineen, sepäntyö, hevosen kengitys ja huoneitten rakentaminen.”

Tätä lukiessa jotenkin liikahtaa. Maailma muuttuu, tieto ja tekniikka kehittyy, mutta jotkut asiat pysyvät. Tarvaalan juurevuus tuntuu käsin kosketeltavana.

Tarvaalan opetus on kantanut. Monet tilat ovat kehittyneet Tarvaalan taidoilla, monet luonnonvara-alan ammattilaiset ovat ammentaneet työelämässä saamastaan maa- ja metsätalousopetuksesta.

Tarvaala on ollut kautta aikain kehityksessä mukana robottinavetoineen ympäristökursseineen, pieneläimineen. On bioenergiakattiloiden testauslaboratoriota, raskaan kaluston huoltoa ja yrityshautomoa. Opetus kattaa tänään maatalouden lisäksi myös metsätalouden ja maaseudun elinkeinojen koko kirjon. On myös varmistettu korkeakoulutason opetus!

Meillä on suuri vastuu ympäristöstämme ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävästä käytöstä, metsien kasvusta, peltojen kasvuvoimasta ja vesien puhtaudesta. Tätä arvokasta omaisuutta on opetettu kautta historian hoitamaan niin, että pellot ja metsät jätetään seuraavalle sukupolvelle paremmassa kunnossa kuin mitä olemme ne itse saaneet. Tämä kestävä kehitys kulkee kantavana voimana tämänkin päivän Tarvaalan opetuksessa. Opeilla on tärkeä merkitys sille, kuinka maaseutu ja koko Suomi pärjää.

Se sama asia on ymmärretty 150 vuotta sitten ja sama asia ymmärretään yhä: Luonto ei jouda museoon. Luonnonvara-ala antaa toimeentulon, kun osaamme sitä viisaasti ja varjellen hyödyntää.

Maaseutu, sen ihmiset ja elinkeinot ovat avain siihen, kun ratkaisemme nykypäivän kansallisia ja globaaleja haasteita: väestön ikääntymistä, ilmaston muutosta ja kestävää talouskasvua. On ennustettu, että vedestä, ruoasta ja energiasta tullaan vielä käymään sotia. Kaikkia näitä luonnonvaroja löytyy maaseudulta, kyse on vain siitä, osaammeko nähdä tarpeeksi kauas ja kulkea kehityksen kärjessä hyödyntäen niitä. Biotalouden opetus tarjoaa ratkaisuja ja mahdollisuuksia.  Niiden, jotka pitävät suurta maapinta-alaa ja harvaa asutusta rasitteena, kannattaa muistaa, että maata ei valmisteta lisää. Luonnon kantokyky tulee asettamaan rajat kasvulle.

Joku miettii, että kaikkea on jo, ei mitään uutta voi keksiä. Näin ei kuitenkaan todellakaan ole. Kaikkea ei ole vielä keksitty ja osa vanhoistakin asioista on unohdettu. Joka päivä tulee esille pieniä ja isoja asioita, jotka vaativat ratkaisua tai tarjoavat markkinarakoa.

Globaali maailma on aukeamassa meille aivan toisin kuin ennen. Arktisen tuotannon ominaispiirteet, puhtaus, maku ja korkea laatu, ovat vahvuuksia, joilla suomalainen ruoka kilpailee ja loistaa maailmalla. Sain vetää biotalouden osuuden hallitusohjelmassa. On ollut hienoa huomata, miten ohjelmaan kirjatut kunnianhimoiset tavoitteet ovat onnistuneet avaamaan uusia vientimarkkinoita, sekä luoneet puitteet kaupankäynnille niin pienille kuin suurille elintarvikkeiden jalostajille. Tätä kehitystä tulee vahvistaa entisestään.

Haluaisin että tuotteen valmistuksen lisäksi osaisimme olla ylpeitä tekemisestämme ja markkinoida sitä riittävän rouhealla tavalla ja jopa kansainvälisesti. Nyhtökaura tai Napue gin tai Jukolan kolmiulotteiset rakennuspuupinnat ovat oivia esimerkkejä tuotteista, jotka ovat ennakkoluulottomia, joissa tarina on oleellinen osa tuotetta.

Toivon, että mahdollisimman monet ryhtyvät yrittäjäksi, sillä siinä on mahdollisuus kehittää ja kehittyä. Huomaamme itsekin koko ajan ympärillämme ihmisiä, jotka ovat oivaltaneet markkinaraon, johon tarttua. Kuka tekee polttopuita, kuka kattiloita, kuka automaatiota siihen. Menestystarinat – niin pienet kuin isot – lähtevät osaamisesta. Teidän koulutuksenne antaa valtavan hyvän pohjan, mutta toivottavasti se antaa myös taidon ja rohkeuden hakea tietoa lisää. Ei vain google menetelmällä, vaan kohtaamalla ihmisiä ja verkottumalla.

Puhtaalla ruualla ja luomulla on nyt kysyntää. Vähentämällä välikäsiä tuotteista voi saada niin hyvän hinnan, että pienimuotoisemmallakin tuotannolla pärjää. Hyvä tuote ja nettisivut ovat a- ja o. Itse näen silmissäni maakunnallisen lähiruokatorin Hirvaskankaalla, liikenteen solmukohdassa. Olisin jo perustamassa sitä kovaa kyytiä, ellen olisi kansanedustaja.

Meidän tulee kaikin tavoin tukea ruokaketjun kasvua, jotta tulevaisuudessa yhä useampi suomalainen saisi siitä elannon. Sanoin yhä useampi. Tämä on mahdollista, kun huolehdimme kilpailukykyisestä toimintaympäristöstä, toiminnan vastuullisuudesta, vuoropuhelusta tuottajien ja kuluttajien välillä. Eduskunta linjasi kesäkuussa valiokuntamme ehdotuksen pohjalta yksimielisesti, että se edistää nykyistä tehokkaammin ruokamarkkinoiden toimivuutta sekä huolehtii tarvittaessa lainsäädäntötoimin markkinoiden tasapuolisesta kilpailuasetelmasta. Esim. katteettomia markkinointimaksuja tai hyllymaksuja ei saisi periä tai muuttaa tuosta vain hintaa kesken sopimuskauden. Tätä asiaa pitää valvoa –vaadin hallitusta asettamaan kauppa-asiamiehen tarkkailemaan toimintaa!

Mittään ei kuitenkaan tapahdu, jos mittään ei yritä. Kannustan keskisuomalaista viljelijäväkeä haistelemaan maailman tuulia, tuottamaan kuluttajien toiveiden mukaista ruokaa sekä aktiiviseen yritystoimintaan.

Lomituspalvelujen ja eläintenhoitopalveluiden tarve kasvaa. Samalla lomittajien osaamistarpeet lisääntyvät. Monesti investoineilla tiloilla arjen toimivuus vaatii muutakin kuin hartiavoimia. Tälle sektorille kaivataan myös palveluyrittäjyyttä.

Metsistä eikä metsien jalostamisesta työ lopu.  Satavuotiaassa Suomessa metsät kasvavat enemmän kuin koskaan. Ne vaativat hoitajia ja tekijöitä ylläpitämään kasvua ja saamaan metsistä parasta mahdollista tuloa. Ponsset ja raivauskoneet ovat lähteneet käytännön ideoista. Sekä käytännön työn tekijöitä, että uusilla ideoilla varustettuja pellepelottomia tarvitaan. Tarvaalan ForestTori on yksi vastaus tähän. Meidän politiikkojen tehtävä on huolehtia EU:ssa siitä, että metsiämme käyttöä voi lisätä hallitusohjelmakirjausten mukaisesti ilman, että siitä koituu Suomelle päästömaksuja. Me käytämme metsien kasvusta vain 65 %, kun Ruotsi käyttää 80%. Metsämme ovat lisääntyneestä käytöstä huolimatta hiilinielu. Puun käyttö fossiilisen polttoaineen sijaan on ekoteko.

Entäpä ympäristö. Tiedetään, että maailman taloudellisesti käytettävissä olevat fosforivarat ovat ehtymässä. Viljely vaatii miljoonia kiloja fosforia vuodessa jo yksin Suomessa. Toisaalta fosforia kertyy jätevesilietteeseen, jolle ei ole vielä keksitty hyvää kierrätystapaa. Myös järviin kertyneet fosforit odottelevat käyttäjäänsä ja rehevöittävät vesiä pilalle siinä odotellessaan.

Ympäristöteoilla yritykset pystyvät sekä parantamaan ympäristön tilaa, saamaan kuluttajien hyväksyntää, mutta usein myös parantamaan taloudellista tulosta. Kukahan tätä tietoa ja käytännön toimintamalleja markkinoisi?

Maaseutumatkailussa on vielä paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia. Airbnb ja muut nettikanavat voivat tuoda matkailijat maan ääristä. Lisäksi kakkosasumisen markkinointi on alkutekijöissään.

Onnistumme luopumalla turhasta vaatimattomuudesta ja panostamalla rohkeasti tuotekehitykseen, tutkimukseen sekä markkinoitiin sekä tietenkin tekemällä osamme vaikuttamistyössä valtionhallinnon toimesta. Vähemmän säätelyä, kannustusta lisäarvon tuottamiseen. Siinä missiomme valtion taholla.

Haluan valaa kaikille uskoa omiin mahdollisuuksiin! Yrittäjämäinen asenne työpaikan haussa ja työnteossa kantaa. Osaamisellanne on käyttöä myös muilla aloilla: kaupan, huollon ja korjauksen sekä teollisen valmistuksen puolella. – Osaamista voi aina jatkossa laajentaa.

Älkää unohtako maalaisjärkeä ja käytäntöä työpaikoissanne, vaikka työskentelisitte pankeissa, vakuutuslaitoksissa, TE-keskuksissa, virastoissa ja yrityksissä. Kysykää, arkipäivän osaajalta kuinka asia toimii käytännössä. Niin, etteivät pääse sanomaan, että tuo on nyt niitä, jotka ovat koko elämänsä lasikopissa istuneet.

Tarvaalan tulevaisuudenkuvassa näen myös mahdollisuuden tarjota kumppanuutta LUKE:lle. Kun Luonnonvarakeskuksen toimintaa on tiivistetty, tarvitaan ulkopuolisia kumppaneita Kajaanin tapaan. Täällä kampuksella olisi vahva maatalouden, metsäsektorin ja ympäristöpuolen osaaminen sekä lisäksi korkeakoulukytkentä. Teidän kannattaa olla mukana hakemassa kärkihankerahoja. Me keskisuomalaiset kansanedustajat teemme parhaamme, että menestytte.

Uskon Tarvaalaan, uskon osaamiseen ja luonnonvarojen avulla syntyvään kasvuun.

150 vuotta Tarvaalassa on tehty työtä suomalaisten talonpoikien toimeentulon ja maaseudun elinkeinotoiminnan hyväksi. Jatkukoon se menestyksekkäästi myös seuraavat 150 vuotta!