Täällä Helsingin päässä tulee jatkuvasti vastaan tietäjät, jotka kertovat miten maakunnissa ja eritoten maaseudulla pitäisi elää. Jos on ongelma, syylliset nähdään muualla suomenniemellä.
Hyvä esimerkki on Itämeren rehevöityminen Helsingin edustalla. Tähän ovat mukamas syypäitä kotieläintuottajat kautta maan sekä ne haja-asutusalueen ihmiset, jotka eivät ole kunnallisen viemäröinnin piirissä. Sitä ei kukaan huomaa, että pääkaupunkiseudun ihmismäärän fosforipäästöt vastaavat miljoonaa lihasikaa. Ravinteet eivät kierrä vaan päätyvät ojanpenkkoihin. Siitä, mitä menee kipattujen lumikuormien mukana Itämereen, vaietaan. Siitä, montako kymmentä tonnia jätevettä hulautetaan putkea pitkin keväisin, ollaan yllättävän hiljaa.
Toinen esimerkki on ilmastonmuutos. Ihmiset ollaan saatu ilmastoahdistuksen partaalle. Metsiä ei saisi käyttää entiseen malliin, kotieläimiä ei saisi pitää, epäedullisen alueiden viljelyn tuet pitäisi poistaa ympäristölle haitallisina, työmatkojen verovähennykset samoin ja lisääntyminenkin on pahasta. Kukaan ei mieti kivihiilikasoja, urbanisaation aiheuttamaa metsäkatoa tai uusiorakentamisen kuormaa maapallolle. Hyvät asunnot ydinkeskustojen ulkopuolella pitäisi jättää tyhjilleen. Eheä tiivis yhdyskuntarakenne on mantra, vaikka seurauksena lunta sulatetaan polttoöljyllä ahtaasta kaupungista. Pienhiukkasten pelossa halutaan hyväosaisille lisää sähköautotukea, vaikka sillä pitää ajaa 100 000 kilometriä ennen kuin se on hiilineutraali ja niiden lisäännyttyä täytyy rakentaa muutama ydinvoimala lisää.
Monimuotoisuus saa väistyä, kun kaupunkeihin rakennetaan. Maaseutu pitäisi monimuotoisuuden vuoksi museoida. Ihminen nähdään luonnon ulkopuolisena eliönä, ei osana luontoa, kuten meilläpäin.
Kannattaisikohan eritoten cityvihreiden ja kokoomuksen puisto-osaston tulla joskus käymään kehäkolmosen ulkopuolelle. Olisi mukava keskustella maakuntien asiantuntijoiden kanssa metsien kestävästä käytöstä, tofun korvaamisesta, energiaomavaraisuudesta ja vaikkapa siitä kuinka laiduntaminen turvaa yli 400 uhanalaista lajia. Täällä asuvien mielestä biotalous on ratkaisu, ei ongelma! Olisi syytä keskustella myös yhteisöllisyydestä, joka mahdollistaa kanssakäymisen ja ystävyyssuhteet myös ei akateemisten kanssa. Kaikki viisaus ei ole niillä ketkä eniten pääsevät ääneen.
