Kansanedustaja Aila Paloniemi

Valvonta ei korvaa hoito- ja hoivatyön eettisyyttä

Vanhustenhoito ja hoiva on noussut vakavaan keskusteluun Suomessa, jälleen kerran. Syystäkin. Laiminlyönnit yksityisten palveluntuottajien järjestämässä vanhustenhoidossa ja suoranainen kaltoinkohtelu herättävät suuttumusta, huolta ja hätää.

Miksei valvonta ole toiminut, kysyy yhä useampi. Miten valvonnan sitten pitäisi toimia ? Valvonta on kolmiportaista: on omavalvontaa, kunnan valvontaa ja valvontaviranomaisen valvontaa.

Viranomaisten valvonta on ennakkovalvontaa kuten toimilupien myöntämistä, suunnitelmallista valvontaa kuten tiedon keruuta toiminnasta ja jälkikäteisvalvontaa. Jälkikäteisvalvontaa tapahtuu viranomaisten omasta aloitteesta esimerkiksi julkisuudessa olleiden tietojen perusteella tai viranomaisille toimitettujen huomautusten tai kanteluiden pohjalta.

On tärkeää huomata, että valvonta ei voi korvata kaiken hoito- ja hoivatyön lähtökohtana olevaa eettisyyttä, toiminnan laadun kehittämistä ja sitä, että toimijat noudattavat oma-aloitteisesti lakeja ja muita sääntöjä ja ohjeita. Lainsäädännöllä ei voida ratkaista ongelmia, jos toiminnan tavoitteena on pelkästään kerätä mahdollisimman suuria voittoja säännöistä, etiikasta ja laadusta piittaamatta.

Nykyjärjestelmässä kunnat ovat kilpailuttaneet erittäin edullisesti ja toisaalta jotkut palveluntuottajat käärineet huomattavia voittoja ilmeisesti asiakkaiden ja vanhusten kustannuksella. Valvojan resurssit kohdentuvat jäävuoren huippuun ja kuntien ostopalveluiden valvonnassa on pahoja puutteita sekä osaamisessa että resursseissa.

Maakunta-sote-uudistus tuleekin saada pikaisesti voimaan esimerkiksi siksi, että valvonta lisääntyy erityisesti järjestäjän eli maakunnan toimesta. Maakunnalla on lähes samat valvontavelvoitteet kuin valvontaviranomaisella, jolla on toimivalta puuttua palveluntuottajan toimintaan. Maakunta pystyy myös hyvällä sopimussanktioinnilla varmentamaan tuottajan laadukkaat palvelut. 18 maakuntaa osaa hankinnan, kilpailutuksen ja sopimukset valvonnan osalta huomattavasti paremmin kuin lähes 200 nykyistä järjestäjää. Omavalvonnan roolia ei voi väheksyä mutta se perustuu luottamukseen, jota nyt esille tulleet järkyttävät tapahtumat ovat heikentäneet.

Kun maakunta- sote-uudistus toteutuu, yksi viranomainen on vastuussa soten valvonnasta ja hallinnosta vapautuu resursseja itse valvontatyöhön.

-Kannattaa huomata myös se, että sote-uudistuksen rakenne, erityisesti valinnanvapaus on omiaan vähentämään nykymuotoisen kilpailutuksen tarvetta, toteaa sosiaali- ja terveysvaliokunnan keskustalainen jäsen, Niilo Keränen. Asumis- ja hoivapalveluita tullaan hankkimaan asiakassetelillä ja henkilökohtaisella budjetilla. Näin asiakkaat ja heidän läheisensä voivat valita – ja huono palvelu kadottaa nopeasti asiakkaansa. Kenenkään palveluntuottajan ei silloin kannata tuottaa huonoa palvelua.

Aila Paloniemi
kansanedustaja (kesk)
Jyväskylä

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*