Kansanedustaja Aila Paloniemi

Kirjavat käytännöt turvapaikkaprosessissa riski hakijoiden oikeusturvalle

Suomi joutui uuden tilanteen eteen syksyllä 2015, kun turvapaikanhakijoiden määrä yhtäkkiä moninkertaistui. Uusi tilanne vaikutti turvapaikkahakemusten käsittelyn laatuun ja vielä tälläkin hetkellä hakemusmäärän tasaannuttua, turvapaikanhakijoiden kohtelusta ja turvapaikkapäätösten teosta keskustellaan julkisuudessa vilkkaasti ja otetaan kansanedustajiin runsaasti yhteyttä.

Vähemmälle huomiolle keskusteluissa on jäänyt tasa-arvonäkökulma. Miehet saavat helpommin työlupia, naiset ja lapset jäävät “laittomiksi maassaolijoiksi” ja ovat näin täysin miehestään riippuvaisia. Työnteon kieltäminen naisilta vie pohjan toiveelta saada valitusteitse lupa koko perheelle jäädä Suomeen.

Jossain vaiheessa Migri ohjeisti, että pakolaistaustaiset henkilöt saavat tehdä töitä niin kauan kuin he ovat Suomessa. Työnteon piti olla mahdollista silloinkin, kun he ovat saaneet karkotuspäätöksen eivätkä he ole lähteneet eikä heitä ole poistettu Suomesta. Ohjeistus oli hyvä, koska turvapaikkaprosessin päätyttyä hakijat eivät saa rahaa elämiseen enää mistään ja vaarana on ajautua laittomaan toimintaan.

Tein ensimmäisenä allekirjoittajana yhdessä eri puolueiden kansanedustajien kanssa kirjallisen kysymyksen turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta toukokuun lopussa. Monet kansanedustajat ovat saaneet vakavia yhteydenottoja asiassa sitten syyskuun 2016, kun ulkomaalaislakiin tehtiin useita tiukennuksia koskien turvapaikka-asioissa tehtäviä valituksia sekä oikeusavun saatavuutta turvapaikkakäsittelyssä. 

Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan, Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutin ja yhdenvertaisuusvaltuutetun toteuttamassa ja maaliskuussa julkaistussa tutkimuksessa todettiin merkittävää tiukentumista Maahanmuuttoviraston linjassa verrattaessa vuosia 2015 ja 2017. Tätä tiukentumista ei tutkimuksen mukaan voida kytkeä mihinkään selkeään lainmuutokseen, joten se on tapahtunut ilman selkeää lakiperustaa. 

Suomi on sitoutunut noudattamaan lukuisia kansainvälisíä ja EU-tason sopimuksia, joissa määrätään turvapaikkahakemusten asianmukaisesta käsittelystä ja turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta. Sivistysvaltion ei missään olosuhteissa pidä laistaa näistä velvoitteista.

Tuoreessa vastauksessaan oikeusministeri Antti Häkkänen vakuuttaa, että Maahanmuuttovirasto kouluttaa turvapaikka-asioita käsitteleviä virkamiehiään jatkuvasti ja kaikki viraston turvapaikkahakemusten käsittelijät osallistuvat Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) koulutuksiin pakolais- ja toissijaisen suojeluaseman sisällöstä, turvapaikkapuhuttelusta sekä näytön arvioinnista. Myös vastaanottokeskusten henkilökuntaa koulutetaan tunnistamaan haavoittuvassa asemassa olevat.

Jokaiselle turvapaikanhakijalle järjestetään terveystarkastus pian vastaanottokeskukseen siirtymisen jälkeen. Sen tarkoitus on pääasiassa selvittää hakijan fyysistä tilaa, mutta huomioita tehdään myös henkisestä voinnista. Tarvittaessa hakija ohjataan hänen tarvitsemansa avun piirin ja järjestetään lakimies tueksi prosessiin. Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikössä lähtökohtana on, että kaikki puhuttelijat suorittavat Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) haavoittuvien henkilöiden puhuttelukoulutuksen, jossa annetaan työkaluja tunnistamiseen ja puhuttelun pitämiseen tällaisessa tapauksessa. Viraston turvapaikkaohjeessa on lisäksi annettu menettelyohjeita.

Puhuttelutilanne on lyhytkestoinen, usein vain yksi ainutkertainen tilaisuus, jossa tunnistaminen olisi mahdollista tapahtua. Jos ensimmäisessä, matkareittiä ja henkilöllisyyttä koskevassa kuulemisessa hakijan haavoittuvuus tulee esille, seuraavaan, perusteiden selvittämistä koskevaan puhutteluun pyritään järjestämään kokenut, haavoittuviin ryhmiin erikoistunut puhuttelija. Hakijalle järjestetään lakimiesavustaja ja vastaanottokeskusta pyydetään ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin erityisen tuen järjestämiseksi. Tukea annetaan sen varmistamiseksi, että hakija voi hyötyä turvapaikkamenettelyyn liittyvistä oikeuksista ja noudattaa velvollisuuksiaan. Myös oikeusaputoimistojen julkisia oikeusavustajia koulutetaan haavoittuvassa asemassa olevien hakijoiden tunnistamiseen.

Arvostan panostuksia turvapaikkaprosessissa toimivien koulutukseen mutta muistutan, että koulutuksesta huolimatta moni turvapaikanhakija on joutunut mahdottomiin tilanteisiin esimerkiksi tulkin ja hakijan kieliongelmien vuoksi tai siksi, että ohjeistukset työluvansaannin edellytyksiin vaihtuvat tiuhaan.

Aila Paloniemi, kansanedustaja (kesk.), ulkoasiainvaliokunnan jäsen

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*