Sote- ja maakuntauudistuksen kaaduttua tulee seuraavan hallituksen huomioida, että maakuntauudistus, jos sitä halutaan viedä eteenpäin Sipilän hallituksen lakiesitysten pohjalta, uhkaa se itsenäisen ympäristöhallinnon toimintaa.

Soteuudistuksesta käydyn keskustelun jalkoihin on jäänyt ympäristön kannalta tärkeä asia lähes huomioimatta: maakuntauudistus vaarantaa ympäristöhallinnon resurssit ja heikentää kaavoituksen ja ympäristölupapäätösten laillisuusvalvontaa, jos uudistus toteutetaan esitetyllä tavalla.

Maakuntauudistuksessa valtion ympäristöhallinto oli tarkoitus siirtää Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista (ELY) ja Aluehallintovirastoista (AVI) osin uuteen Valtion lupa- ja valvontavirastoon (Luova) ja osin maakuntiin.

Henkilöstön ja tehtävien jakaminen eri hallintotasoille lisää byrokratiaa ja heikentää luonnonsuojelun ja yleisen edun valvonnan resursseja. Maakuntiin oltiin sijoittamassa esimerkiksi luonnonsuojelun edistämistehtävät, mutta niille ei tulla osoittamaan yhtään korvamerkittyä rahoitusta. Olisikin jäänyt maakunnan omaksi päätökseksi, miten se edistää luonnonsuojelua vai edistääkö lainkaan. Tämä on iso riski luonnon kannalta.

Maakunnan saamasta rahoituksesta tulee rahoittaa myös sosiaali- ja terveyspalvelut, joiden menojen kasvupaine on suuri. Tuleva maakuntavaltuusto olisi voinut tulla tilanteeseen, jossa se joutuu valitsemaan luonnonsuojelun tai esimerkiksi vanhustenhoidon rahoituksen välillä. Nykyisessä tilanteessa tällaista vastakkainasettelua ei ole.

Lisäksi nykyisten ELY-keskusten tehtäviä kaavoituksen ja alueidenkäytön valvonnassa ei ole maakuntauudistuksessa määritelty yhdenkään viranomaisen vastuulle. Lain mukaisen yhdenvertaisuuden ja yleisen edun, kuten luonnon- ja ympäristönsuojelun, toteutumisen valvontaa ei ole perusteltua jättää vain kansalaisten aktiivisuuden varaan.

Yksittäisen maanomistajan on lähes mahdotonta arvioida yhdenvertaisuuden toteutumista kunnallisessa päätöksenteossa maankäyttö- ja rakennuslain säädösten mukaisesti. Valtion viranomaisen valitusoikeus saattaa olla maanomistajan ainoa turva. Riskinä on myös elinkeinoelämän paineiden ajavan kaavoituksessa ympäristön ja luontoarvojen yli.

Ympäristöviranomaisten päätösten valvontaa aiotaan heikentää myös vesi- ja ympäristölupa-asioissa. Tähän asti ELY-keskukset ovat voineet valvovan viranomaisen roolissa valittaa AVI:en myöntämistä luvista hallinto-oikeuteen. Sipilän hallitus aikoi poistaa tämän valitusoikeuden.

Viranomaisten tekemät valitukset niin kaavoitusasioissa kuin lupien myöntämisessä ovat menestyneet hyvin hallinto-oikeudessa – niitä on tehty harvoin, mutta hyvästä syystä.

Viranomaisen asiantuntijaroolilla on myös muutoksen hakemisessa erityinen merkitys. Yksittäinen kansalainen tai kansalaisjärjestö ei voi korvata asiantuntijuutta.

Maakuntauudistuksen aikaisemmissa lakiluonnoksissa Luovaan oli tulossa erillinen yleisen edun yksikkö, jonka tehtäviin olisi kuulunut myös lupapäätösten valvonta. Hallituksen esityksestä tämä yksikkö kuitenkin poistettiin.

Jos maakuntauudistusta lähdetään toteuttamaan Sipilän hallituksen esitysten mukaan, Valtion lupa- ja valvontavirasto Luovaan tulee perustaa erillinen yleisen edun yksikkö, jolla on oikeus valittaa viranomaisten tekemistä yleistä etua koskevista päätöksistä ja ELY-keskuksen Y-vastuualue tulee siirtää kokonaisuudessaan Luovaan – myös kaavoituksen ohjaus ja laillisuusvalvonta.

Tämä on niin ympäristön kuin yksittäisen kansalaisten edun valvonnan kannalta tärkeää.