Tämän kevään kyläkinkereillä on pujoteltu rukoushelmiä.

Tupa oli täynnä väkeä Ilmolahden kinkereillä Pietiläisen Marja-Liisan luona viime sunnuntaina.  Kahveilla vaihdettiin kylän kuulumiset. Kotiin viemisinä oli jokaisen 20 kinkerivieraan iloksi rukoushelmet.

Mietiskely ja hiljentyminen ovat nyt in. Rukous ja mietiskely ovat läheistä sukua toisilleen.  Tällä kertaa Viitasaaren seurakunnan kinkerit olivat siis hyvin ajan hengessä kiinni, jopa trendikkäät.

Saimme kinkereillä tutustua pastori Sami Siltasen mukanaan tuomiin erilaisiin rukouksen ja mietiskelyn apuihin. Sami oli ostanut niitä Roomasta. Katolisessa kirkossa on kautta vuosisatojen käytetty enemmänkin rukousnauhoja ja vastaavia ajatusten kiinnikkeenä.  Monissa näistä oli ruusu-symboliikkaa.

Luterilaisessa kirkossa mystiikka ja mietiskely eivät ole olleet niin tuttua kulttuuria. Pohjoiseurooppalainen tyyli on ollut suoranuottisempaa.  Kinkereistäkin saattaa monella tulla mieleen Lutherin kymmenen käskyn opettelu.  Hyvä, että nyt on otettu uutta suuntaa. Ja tavallaan myös palataan kristikunnan vuosituhantiseen yhteiseen perinteeseen.

Ruotsalaisen Martin Lönnebon kehittämät rukoushelmet ovat tulleet Suomen luterilaisessa kirkossa muotiin viime vuosien aikana. Meidän lapsetkin ovat niitä tehneet jo useammat seurakunnan leireillä.

Oli mukava kokemus kinkereillä ihan konkreettisesti pujotella erivärisiä helmiä nauhaan samalla kun Sami Siltanen kertoi niiden symboliikasta ja niihin liittyvistä rukouksista.  Jumalan helmi, minä-helmi, kasteen helmi, salaisuuksien helmet, autiomaan helmi, rakkauden, yön ja ylösnousemuksen helmi.  Minun suosikkini on Pyhän huolettomuuden helmi.  Huolettomuus kun on todella vaikea laji.

Pysäyttäviä hiljaisuuden helmiä oli sopivasti lisänä.  Helmistä syntyi kaunis käsirengas, jonka avulla voi rauhoittua ja hiljentyä.

Jooga, tietoinen läsnäolo, mindfulness, hiljaisuuden retriitit , mietiskely ja rukoilu kaikki ovat osa nykyajan ihmisen  tapoja päästä sinuiksi itsensä kanssa.  Näitä koskevaa kirjallisuutta ja oppaita on kirjakaupassa hyllyt täynnä. Naistenlehdissä on vinkkejä rauhoittumiseen ja oman itsensä löytämiseen.  Hektinen arki vaatii vastapainonsa.

Ostin itsekin kirkolliskokouskollega Antti Siukosen kokoaman hengellisen harjoittelun kirjan ”Todella Mystistä” .  Nythän on kirkkovuodessa paaston aika.  Mietiskelyn opettelu tuntui siihen ja omaan elämänvaiheeseen oikein otolliselta.

Tuota Siukosen kirjaa voi kyllä hyvin suositella mietiskelystä kiinnostuneelle.  Olen yrittänyt joka päivä varata hieman aikaa sisäiseen vuoropuheluun. Ei se kyllä ihan aina onnistu mutta tavoite on kuitenkin hyvä.

Mietiskelyssä tulee tutustuttua omiin ajatuksiin tavallista perusteellisemmin.  Aluksi on vaikea keskittyä ja välttää ajatusten puikkelehtimista sinne tänne.  Mietiskely on kuin vastaliikettä sosiaaliselle medialle, jossa helposti hakeutuu suuntaan, jos toiseenkin vapaasti ajelehtien.  Vaikutelmia ja ideoita somesta sinkoilee, mutta mielenrauha voi mennä kun huomaa, mitä kaikkea maailmalla onkaan vireillä.  Kohtuus on kaikessa hyväksi.

Entäs jos nipistäisi päivän someilusta 15 minuuttia mietiskelyyn?

Siukosen kirjan aloittaa Anselm Canterburylaisen keskiaikainen rukous:

”Tule nyt miekkoseni, vetäydy hetkeksi syrjään päivän tehtävistä, pakene hetkeksi ajatustesi mellakkaan. Pane syrjään painat huolesi. anna hajalle raastavien kuormiesi odottaa….

Miten se tuntuu niin nykyaikaankin sopivalta?