Seurakuntavaaleissa kuljimme Viitasaarella jännästi ”vastavirtaan”. Muualla vaikeroidaan äänestysprosentin alenemista mutta meillä äänestäjiä oli 4 prosenttia enemmän kuin neljä vuotta sitten.
Nuoria eli alle 30-vuotiaita kirkkovaltuutettuja valittiin nyt kaksi eli enemmän kuin viimeksi. Myös 16-17-vuotiaiden äänestysprosentti pysyi korkealla eli 19,4:ssä. Olimme siinä 40. paras seurakunta koko Suomessa.
Seurakuntalaisten osallistuminen on merkille pantavaa myös siksi, että Viitasaarella ei ole mitään erityisen vahvaa herätysliiketaustaa suuntaan eikä toiseen. Ollaan siis aika tavallisia seurakuntalaisia monessa mielessä.
Seurakuntalaiset halusivat entistä enemmän vaikuttaa verovarojensa käyttämiseen ja tukea hyvän tekemistä.
Mikä tätä selittää? Missä ollaan onnistuttu?
Jokaiselle jäsenelle lähetetty seurakunnan vaalitiedotuskirje varmasti aktivoi lähtemään uurnille. Se toteutettiin nyt ensimmäistä kertaa. Jäsentiedotusta kyllä kannattaa jatkaa tulevaisuudessakin.
Muutakin vaalikampanjointia oli nyt enemmän kuin viimeksi niin koko kirkon merkeissä kuin oman valitsijayhdistyksen tekemänä. Vastuuta yhteistyössä – ehdokaslistan puolesta jalkauduimme marketteihin ja jaoimme esitteitä postilaatikoihin. Ehdokkaaksi saatiin myös monipuolisesti seurakuntalaisia, mikä oli hieno asia.
Kerroimme ilmoituksissa myös Vastuuta yhteistyössä– listan taustavoimista sekä teimme pienen vaaliohjelmankin. Monessa seurakunnassa jäsenet ovat kritisoineet siitä, että vaalilistoista ja niiden tavoitteista on ollut vaikea saada selkoa. Vaalikoneeseenkin aika monet ehdokkaat laittoivat mielipiteitään.
Seurakunnan tiedotusta muutoinkin on tehostettu niin netissä kuin FB:ssäkin. Viitasaaren seurakunnalla on tykkääjiä FB:ssä nyt noin 270, mikä on itse asiassa enemmän kuin monella suuremmalla seurakunnalla. Lisäksi porukka on aktiivista ja sitoutunutta sielläkin. Vuoden mittaan on tehty kyselyitä ja haettu parempaa vuorovaikutusta jäsenten kanssa.
Tiedotuksella on ollut iso merkitys mutta ei se taida yksin selittää osallistumista. Tiedotus ei auta jos ei seurakunnan henki ja elämä muuten ole kohdillaan. Siihen vaikuttavat seurakunnan henkilökunta ja papit, mutta myös luottamushenkilöt kaiken kaikkiaan. Minusta tuntuu että meillä on aika avara, rento ja kutsuva meininki seurakunnassa. Sinne mahtuu erilaisia ihmisiä, erilaisin painotuksin uskovia kristittyjä, etsijöitä ja epäileviä tuomaitakin.
Helsingin yliopiston proffa Jaana Hallamaa puhui viime viikolla kirkolliskokouksessa Turussa nasevasti kirkon tilanteesta. Hän haastoi meitä ”kärsimään toistemme erilaisuutta” ja miettimään yhteistoiminnan etiikkaa. Kirkko tai seurakunta eivät tainneet ”vanhoina hyvinä aikoinakaan” olla niin yhtenäisiä kuin saatamme kuvitella. Ennen vanhaan auktoriteetteja ei haastettu, epäilyjä ei ilmaistu eikä jäseniltä kyselty.
Vanhat hyvät ajat eivät olleet kaikille ihmisille ihan yhtä hyviä. Nyt joudutaan kipuilemaan toistemme erilaisuuden kanssa. Sitä saamme tehdä Viitasaarellakin.
Mutta mitä ajattelet, mikä Viitasaarella edisti äänestysaktiivisuutta seurakuntavaaleissa? Mitä pitäisi tapahtua että päästäisiin neljän vuoden päästä 30 prosenttiin?
Petri Kuntsi
Aika pitkälti taitaa mennä niin että jos ei ole juuri millään tavalla osallistu seurakunnan toimintaan, niin ei varmasti innosta äänestämään päättäjiä kirkkovaltuustoon. Näin ainakin omalla kohdallani. Kirkossa en käy kuin ”pakolliset” ja muissakaan tapahtumissa en ole kokenut tarvetta käydä. No.. miksi sitten tänä vuonna kävin ensimmäistä kertaa eläessäni äänestämässä seurakuntavaaleissa? Lapset ovat alkaneet kulkemaan seurakunnan järjestämissä tapahtumissa ja tilaisuuksissa (ja itse siinä sivussa myös), joten pieni herääminen siitä, että näihin asioihin voisi yrittää jollain tavalla vaikuttaa. Ja jos kerran joitain satasia vuodessa epäaktiivisuudestani huolimatta maksan veroja seurakunnalle niin syytä olisikin hieman seurata että mihin ne rahat käyttää.
Aktiivisuus SOMEssa on varmasti auttanut asiaa. Muistan kyllä aikaisemmin että vaalit ovat näkyneet lehtien mainoksissa, mutta sepä siinä. Eli näkyvyydessä oli otettu hyvä askel eteenpäin, mutta vielä rohkeammin ja omannäköisesti esiin ensi kerralla. Ja vaatiihan se tietysti sen että seurakunta järjestää sellaista ohjelmaa mikä saa väen liikkeelle ja mukaan. Kuten tuossa alussa jo sanoin, jos ei veronmaksusta huolimatta seurakunnan tekemä työ kiinnosta niin tuskinpa sitä vaaliuurnillekkaan lähdetään.