Ilmolahden ihminen

Maestron arvoiset läksiäiset

Viitasaaren seurakunnan urkuri-maestro Olli Linjama oli järjestänyt läksiäisiinsä uljasta kuultavaa. Kuoron ja kamariorkesterin esittämästä virrestä 105, ”Aurinkomme ylösnousi”, kehkeytyi Ollin miniluennon kera huikaiseva pääsiäispäivän kokemus. Sitä teosta voisi kuunnella vielä toisenkin kerran. Toivottavasti uusintaesitys saadaan vaikkapa Musiikin Ajassa kesällä tai helluntaikirkossa.

Olli Linjama on kanttorina ilmiö, joka jää Viitasaaren seurakunnan historiaan.

Kirkkoon on voinut saapua musiikin puolesta uteliaalla odotuksella. Ollin valitsema ja tekemä musiikki on keskustellut vuosituhansien yli niin kirkkomusiikin vanhimpien traditioiden, keskiajan mystiikan kuin myös uuden musiikin kanssa.

Jokaisessa jumalanpalveluksessa on ollut ainutlaatuisuutta. Rutinoitumisesta Ollia ei ainakaan voi moittia. Monen mieleen ovat jääneet sävelletty jouluevankieliumi, itsenäisyyspäivän Finlandia ja Pitkäperjantaiden  musiikit.

Musiikkikasvatuskin kuuluu kanttorin tehtäviin. Ollin tyyli on ollut siinä persoonallinen. Hän on yrittänyt kasvattaa seurakuntalaisia taitelijakriteereidensä mukaiseen laadukkaaseen kirkkomusiikkiin ja uusiin kokemuksiin. Olemme siinä edistyneet vaihtelevasti.

Säveltäjä Paul Hindemith on lausahtanut viisaasti ”Musiikki on merkityksetöntä melua, ellei se tavoita vastaanottavaista mieltä”.

Paljon on vastaanottavaisia mieliä Viitasaarella ollut mutta toki Olli Linjaman soitto on jakanut mielipiteitä. Suvivirren soinnutukset eivät ole olleet totutun tradition mukaisia.

Olli muistutti, että hänen esikuvaansa, Tuomaskirkon kanttoria J.S Bachia oli kirkkoneuvosto jo välillä erottamassa. Bach kun säesti oudosti. Viitasaarella olemme olleet avaramielisiä. Mutta Olliltakin on tainneet terävimmät särmät ainakin kuorojen ohjauksessa hioutua vuosien mittaan.

Ollin verkostot ovat vireyttäneet Viitasaaren musiikkielämää laajemminkin. Muistanpa urkuvirtuoosi Kalevi Kiviniemen parin vuoden takaisen konsertin Tervaniemen kappelissa. Ollihan oli toiminut Kiviniemen improvisaatio-opettajana aikonaan  Sibelius-Akatemiassa.

Toivotaan, että Olli Linjaman verkostot toimivat tulevaisuudessakin Viitasaaren musiikinystävien iloksi.

Ja ovathan kahdet urut konserttikäytössä kirkossakin. Eläkkeellähän sitä on aikaa improvisoida.

 

 

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*