Ilmolahden ihminen

Lapsetkin ovat seurakuntalaisia!

Lapsivaikutusten arvointi lisättiin kirkkojärjestykseen äänin 97 puolesta, 0 vastaan.

Kirkolliskokous Turussa 9.5. 2014: Lapsivaikutusten arvointi lisättiin kirkkojärjestykseen äänin 97 puolesta, 0 vastaan.

Ensimmäinen viikko lapsiasiavaltuutetun työstä irrottautumisen jälkeen kului Turussa kirkolliskokouksessa. En siellä päässyt vielä kuitenkaan ”irrottelemaan”. Kokoustahti oli tiivis. Sain nauttia lapsiasiavaltuutettuna tekemäni yhteistyön tuloksista. Lapsen ihmisoikeudet tunnistettiin nyt konkreettisesti luterilaista kirkkoa velvoittaviksi.

Kirkolliskokous nimittäin päätti yksimielisesti, että seurakuntien ja kirkon päätöksissä pitää jatkossa ennakoida niiden vaikutukset lapsiin. Ennakointiin kuuluu myös lasten ja nuorten omien mielipiteiden selvittäminen ja huomioiminen. Tavoitteena on lapsen etu eli lasten parempi kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lapset ovat kirkolle tärkeitä saarnojen ja sanojen ohella myös teoissa ja päätöksissä. Sitähän se Jeesuskin evankeliumissaan seuraajilleen suositteli.

Mitä tästä seuraa? Odotan siitä seuraavan hyvää sekä lapsille, kirkolle että myös päättäjille. Lapset ja nuoret noteerataan jatkossa paremmin seurakuntalaisina myös muutoin kuin lapsi- ja nuorisotyössä. Lasten ja heidän mielipiteidensä arvostus kirkossa lisääntyy. Aikuiset oppivat ajattelemaan enemmän lasten kannalta myös esimerkiksi jumalanpalveluksia, rakentamista, pihoja ja diakoniatyötä. Kirkossa päätöksenteko avautuu ulospäin ja vuorovaikutus seurakuntalaisten kanssa paranee.

Päättäjien ja virkamiesten on perehdyttävä lapsen ihmisoikeuksiin. On otettava selvää, mitkä asiat lasten hyvinvointiin kokonaisuutena vaikuttavat ja opittava olemaan yhteyksissä lasten ja nuorten kanssa. Aikuinen ei tiedä, mitä lapset ajattelevat, jos hän ei kysy lapsilta. Lasten tärkeysjärjestys voi olla erilainen kuin aikuisten. Lapsilla tässä ratkaisussa tarkoitetaan kaikkia alle 18-vuotiaita.

Lapsivaikutusten arviointiin velvoittava kirkkojärjestyksen muutos tulee voimaan vuoden 2015 alusta. Vain yksi kirkolliskokousedustaja rohkeni Turussa tuoda esille pelkonsa ”byrokratian lisääntymisestä”. Kyllähän se hallinnon työntekoa jonkin verran lisää, kun ratkaisujen vaikutuksia seurakuntalaisiin pitää laajemmin selvittää. Seurakunnat tarvitsevat ohjeistusta ja tukea, että ei tehdä ’turhaa byrokratiaa’ vaan vaivannäköä, joka palkitsee uuden oppimisen kautta. Olen tässä ohjeistusten laadinnassa mukana.

Kirkossa asia eteni hitaasti: ensimmäinen aloite lapsivaikutusten arvioinnista tehtiin jo vuonna 2009. Viisi vuotta on kulunut. Moni on kortensa kantanut kekoon asian edistämiseksi.

Viiveestä huolimatta kirkko näyttää muulle yhteiskunnalle suuntaa: seuratkaa perässä! Valtiolla tai kunnissa ei vastaavaa velvoitetta vielä ole. Pitäisi olla. Lapsen ihmisoikeudet on syytä ottaa tosissaan ja ennakoida päätösten vaikutuksen lapsen edun kannalta. Myös kansainvälisesti Suomen luterilainen kirkko on lapsen oikeuksien noteeraamisessa nyt etujoukoissa.

Kyllä Turussa muutakin asiaa oli esillä. Tärkein niistä oli seurakuntien paikallisten rakenteiden uudistus. Siinä ollaan vielä ”ollako vai eikö olla?”-tilanteessa. Lakiehdotus lähtee siitä, että jokaisen seurakunnan tulisi jatkossa kuulua seurakuntayhtymään. Seurakuntalaisen ”käyttöliittymä” olisi edelleen paikallisseurakunta. Yhtymä vastaisi seurakuntien puolesta. talous- ja henkilöstöhallinnon, veronkannon, kiinteistöjen ja hautausmaiden sekä viestinnän asioista. Siellä voitaisiin myös yhdessä kehittää sairaalasielunhoidon, oppilaitospastorien, perheneuvonnan tai maahanmuuttajatoiminnan hankkeita, joissa yhden pienen seurakunnan voimavarat eivät riitä.

Yhtymä siis omistaisi metsät ,mannut ja kirkot, jakaisi verotulot seurakunnille sekä toimisi henkilöstön työnantajana. Yhtymälle valittaisiin vaaleilla oma valtuusto ja johtajana olisi yhtymärovasti. Seurakunta järjestäisi edelleen kaiken toiminnan kuten jumalanpalvelukset, kuorot, kerhot, diakoniatyön ja rippikoulut. Siellä olisi omat luottamushenkilönsä sekä kirkkoherra johdossa.

Keskustelu oli kirkolliskokouksessa alkuviikosta kriittisempää kuin loppuviikosta. Mielet näyttivät kypsyvän seurakuntayhtymämallia kohti. Aikataulu ei kuitenkaan ole enää niin kiireinen koska kuntauudistus ei ole ”niskaan hengittämässä”. Kirkolliskokous ottaa seuraavan kerran lakiehdotukseen kantaa vasta vuoden päästä toukokuussa eli 2015. Se tarkoittaa että lakien käsittely menee uudelle eduskunnalle. Moni arveli, että yhtymiä karsastavat pienemmät seurakunnat saavat pitkiä siirtymäaikoja ja ehkä poikkeuslupiakin isoille seurakunnille mahdollistetaan. Ehdotus seurakuntarakenteiden uudeksi laiksi on jo nyt yhtymien suhteen väljä eli paljon ratkaistaisiin paikallisissa neuvotteluissa.

Tämä tarkoittaa sitä, että ensi syksynä valittavat kirkkovaltuutetut pääsevät todennäköisesti yhtymäratkaisuihin Viitasaarenkin osalta vaikuttamaan. Eli mennäänkö pohjoisen Keskisuomen osalta yhteistyöhön ja jos mennään niin millä aikataululla ja minkälaisilla yhteisillä tehtävillä?

Viitasaaren kirkkovaltuustossa on aiheesta keskusteltu ja oltu hyvin käytännönläheisiä.Viitasaaren seurakunta pärjäilee nyt hyvin yksikseenkin mutta tulevaisuutta on syytä miettiä. Yhteistyöllä voi myös säästää menoja ja saada osaamista koottua.  Toimintatapojen vertailu ja oppiminen toisilta seurakunnilta olisi myös hyödyllistä. Emme suhtaudu tulevaisuuteen pelokkaasti vaan uteliaasti.

Veikkaanpa, että kirkkovaltuustokauden 2014 – 2018 aikana tehdään yhtymäratkaisut ja käydään neuvottelut. Uusiin kuvioihin siirtyminen voi olla edessä 2018 kirkollisvaalien jälkeen. Kirkolliskokous istuu nykyisillä jäsenillä vielä ensi vuoden eli 2015 loppuun. Isot ratkaisut ovat siis edessäpäin.

Lapsivaikutusten arviointia koskeva kirkkojärjestyksen muutosesitys:
http://kappeli2.evl.fi/kkoweb.nsf/8055b7c73c38f56dc22571540045bfe2/0f4246e9c9995c85c2257cad00496fbe?OpenDocument

Puheenvuoroni kirkolliskokouksessa
http://kappeli2.evl.fi/kkoweb.nsf/Puheenvuorot%20edustajittain?OpenView&Start=1&Count=1000&Expand=12.1#12.1

Kommentit

  • Irja Röntynen

    Maria Kaisa Aula.
    Laitatko tämän fb.n seinälleni? Haluan jakaa tämän tänne meidän seurakunnalle.
    Merkittävää työtä teet edelleen.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*