Kolmisen viikkoa sitten kirjoittelin tähän blogiin lähinnä sillä ajatuksella, että maantielle tuskin päästään tänä keväänä pyöräilemään. Vääjäämättä kevät kuitenkin käynnistyi ja viimeisen viikon ajan todella kesäiset kelit ovat hellineet. Lumihanget hupenevat, mutta ennen kaikkea tiet ovat sulaneet. Tiimimme Whatsapp-ryhmä on vinkunut kymmeniä viestejä päivässä, kun pyöräilykuvia sinkoilee eetteriin ympäri maakuntia. Toki hiekoitushiekka vielä pölisee, eikä etenkään kaupungin hiekotetuille pyöräteille hiekoitushiekan sekaan ole kapearenkaisella maantiepyörällä mitään asiaa. Mutta rauhallisemmilla seututeillä maantiepyöräilystä on päässyt jo naatiskelemaan.
Keltainen pyörä ihmettelemässä maisemia keväisellä Päijänteellä Luhangan Vuoksensalmen sillalla.
Omalta osaltani olen nyt heittänyt ulkosalla kaksi pyörälenkkiä: ensimmäinen suuntautui torstaina Toivakkaan, toinen lauantaina Luhankaan. Talven harjoittelun jäljiltä tuntuu, että kevyt hiilikuitupyörä liikkuu oikein mukavasti. Osalle joukkueemme pyöräilijöistä maantiepyörä on täysin uusi tuttavuus, joten ensimmäinen yhteinen pyöräilyharjoituksemme järjestetään suljetulla alueella. Eniten opiskelua vaativa asia monelle on lukkopoljinten käyttö. Polkimeen lukittuvan klossikengän kautta voima välittyy polkimeen ihan eri tavalla, mutta pyörän pysähtyessä on muistettava, ettei jalka myöskään irtoa polkimesta vain nostamalla. Myös vaihteissa, jarruissa ja ”kippurasarvissa” riittää ihmettelemistä.
Itselläni kun lintuharrastus on sydäntä lähellä, päätin pitää listaa keltaisen Rynkeby-pyörän selästä havaitsemistani lintulajeista. Kun on koko ikänsä harjaantunut tarkkailemaan lintuja, ei lintuihin voi olla kiinnittämättä huomiota aina ja kaikkialla. Toisaalta harjaantunut silmä ja varsinkin korva havaitsee lintuja kaikkialla. Mutta maantiepyörän päältä lintujen havainnointi ei ole kovin täysipainoista. Yksin hiljaisilla sivuteillä ajellessa lintuihin voi kiinnittää huomiota, katsella ympärilleen ja seilata samalla pitkin ajorataa, mutta porukassa ajaessa tämä ei oikein onnistu. Toki yksinkin kannattaa pysyä loitolla pientareesta: mikäli kapearenkaisella maantiepyörällä ajaudut ulos asfaltilta, on kaatuminen käytännössä selviö. Myös tietä kannattaa tarkkailla: etenkin talven jäljiltä suomalaiset tiet eivät välttämättä ole aivan priimakunnossa, pinnoitteessa saattaa yhtäkkiä olla roudan aiheuttama railo, joka nielaisee fillarin eturenkaan ja taas asfaltti syleilee pyöräilijää.
Laulujoutsenpariskunnat odottavat pesimäpaikkojensa sulamista, jotta pääsisivät mahdollisimman pian pesänrakennushommiin.
Tiettyyn rajaan asti lintuja kuitenkin pystyy tarkkailemaan myös pyöräillessä. Äänihavaintoja kertyy ympäröivistä metsistä ihan mukavasti, ja aina välillä taivaallakin joku lentelee. Kevät muuttolintuineen on siitä mukavaa aikaa, että tänne saapuvat linnut ovat todella aktiivisesti äänessä ja liikenteessä läpi päivän, jolloin lintuja havaitsee myös iltapäivän ja illan lenkeillä. Kevät on ihmisen parasta aikaa!
Ensimmäisellä lenkilläni Toivakkaan havaitsin 22 lintulajia:
5 kurki, käpytikka, palokärki, kiuru, västäräkki,
10 tilhi, närhi, harakka, varis, hippiäinen,
15 punarinta, mustarastas, räkättirastas, hömötiainen, töyhtötiainen,
20 sinitiainen, talitiainen, pyrstötiainen, peippo, viherpeippo,
22 vihervarpunen, keltasirkku
Lajimäärä pääsi jopa yllättämään. Illansuun lenkkiä ajattelin ennakkoon todella hiljaiseksi, mutta niinpä vaan lauloivat niin hömö- kuin töyhtötiainenkin, pyrstötiaispari tirisi koivikossa, palokärki takoi lahoa raitaa ojanpenkalla, kiuru lennähti kurahdellen ojanreunan pälvipaikalta.
Toisella lenkilläni Luhangan suuntaan lajilistani jatkui edelleen 19 lajilla:
25 laulujoutsen, telkkä, isokoskelo,
30 hiirihaukka, töyhtöhyyppä, metsäviklo, naurulokki, selkälokki,
35 harmaalokki, sepelkyyhky, peukaloinen, rautiainen, punakylkirastas,
40 kulorastas, puukiipijä, naakka, pikkuvarpunen, pikkukäpylintu,
41 pajusirkku
Rastaita oli selvästikin muuttanut edellisenä yönä, nyt etenkin räkättirastaita lenteli pelloilla kymmenpäisiä parvia. Joukossa oli jonkin verran myös punakylkirastaita ja metsäisemmillä seuduilla kurahteli useampia kulorastaita. Myös rautiaisia oli ilmestynyt lauleskelemaan kuusen latvoihin ilmeisestikin juuri edellisenä yönä. Vajaan sadan kilometrin lenkin varrella puukiipijöitä lauleskeli peräti kolme eri yksilöä, niillä on juuri nyt laulukausi parhaimmillaan. Evästaukoa häiritsi yli lentänyt hiirihaukka. Joutsenia, koskeloita ja telkkiä on jokaisessa sulapaikassa.
Töyhtöhyypät viihtyvät lumisten peltojen pälvipaikoilla.
Lintujen lisäksi muiltakaan keväisiltä luontoilmiöiltä ei lauantain pitkällä lenkillä voinut välttyä. Kyykäärmettä odottelin tietä ylittäväksi. Nyt on se aika keväästä, kun kyyt lähtevät talvehtimispaikoistaan liikkeelle. Itse en onnistunut kyytä yhyttämään, mutta niinpä vaan joukkueemme Whatsapp-ryhmä pelasti tässäkin asiassa, kun Sari oli omalla lenkillään keväisen kankeasti luikertelevan kyyn nähnyt tietä ylittämässä. Oman kevääni ensihavainnot tein lauantain pitkällä lenkillä kukkivista leskenlehdistä ja sitruunaperhosista.
Sanoinko jo, että kevät on ihmisen parasta aikaa!?
Heikki Helle 14.4.2018
